How to say 'I love you' in a foreign language?

Oletko koskaan miettinyt, miten vain muutama sana voi muuttaa koko elämäsi suunnan? Pienessä maailmassasi kaikki on suunniteltua, turvallista, tuttua. Tiedät tasan tarkkaan mitä ensi viikolla tähän aikaan tapahtuu ja huomisen ruokatarvikkeet on jo ostettu. Työ on mielekästä, rahaa on tilillä ja tiedät monelta se bussi aina lähtee, jolla ehdit iltavuoroon. Sitten sanot jotain ja kaikki muuttuu.

Suomalaisiskokset istuvat pubissa Paddingtonissa. On huhtikuinen alkuilta, mutta ulkona vieläkin lähemmäs 20 astetta lämmintä. Toinen siskoksista ei halua enää istua sisällä, ja muutaman siiderin rohkaisemana hän päättää tehdä tilaa kahdelle täpötäysiin pöytiin.

"Are these seats taken?"

Siinä ne sanat tuli. Kaksi vuotta sitten istuin sen miehen viereen, joka nyt maksaa puolet laskuista kanssani. On huikeaa ajatella miten kaksi erilaista ihmistä, jotka ovat syntyneet ja asuneet täysin eri puolilla maapalloa, kohtaavat nyt tässä pubissa Lontoossa. En sanoisi että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jokin minussa muuttui. Se suunniteltu, tuttu ja turvallinen alkoikin näyttää harmaalta, tylsältä ja ennalta-arvattavalta. Olisikin kivaa käyttää tilillä lepääviä euroja johonkin muuhun kuin siihen samaan Herra Snellmannin maksamakkaraan tai opetella vaikka uusi bussiaikataulu.
22 kuukautta myöhemmin tuijotan tuota ihmistä meidän uuden kodin sohvalla ja kaikki on muuttunut. Tuohon aikaan liittyy valtavaa myllerrystä, enkä halua sitä sen tarkemmin tuoda esille. Mutta tiedätkö sen tunteen, kun sydän särkyy? Sen tunteen kun joku kuristaisi ja seisoisi rintakehäsi päällä samanaikaisesti? Koin itse ja annoin muiden ihmisten kokea sen saman tunteen liian monta kertaa. Mutta tiedätkö myös sen tunteen, kun joku on päässyt ihosi alle? Jokainen vartalosi solu huutaa, että juokse nyt ja kovaa, mutta jokin pitää sinua paikoillaan. Ne kasvot palaavat mieleesi milloin missäkin. Radiossa soitetaan hänen lempikappale. Heräät yöllä kun puristat kättäsi nyrkkiin, koska juuri tunsit hänen kätensä sinun kädessäsi.

Kaukosuhde on kaikkea muuta kuin helppoa. Skype puhelut kestivät helposti neljästä viiteen tuntiin, puhelinlaskut olivat yhtäkkiä kolme kertaa kalliimmat kuin normaalisti ja kaikki vapaa-aika hurahtikin läppärin  äärellä. Kuulit ja näit sen ihmisen, mutta koskettaminen oli mahdotonta. Molemmat valittelivat ikävää tuon tuosta ja stressi painoi. Skype pätki, toinen oli viettämässä iltaa ja toinen vahtasi puhelinta, että milloin se nyt vastaa ja mitä se nyt tekee. Ajattelit jo, että suhde on pakko lopettaa jos tilanne ei muutu. Ja ennenkuin huomasitkaan, löysit taas itsesi lentokentältä itkemästä.
Tilanne vaati uskomatonta määrää rohkeutta, kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa. Mutta pieni ääni sisälläsi huusi "Et perhana anna periksi!"

Enkä muuten antanut.





Hulluinahan meitä pidettiin kun yhteen muutettiin. Pisin aika mitä oltiin vietetty yhdessä siihen mennessä oli 2 viikkoa. Se oli hyppy tuntemattomaan, mutta niin jo pelkästään muutto Suomesta oli. Jos on halua taistella jonkun asian puolesta, niin eihän se voi väärin olla.

Toivottavasti huominen Ikean reissu auttaa meidän asuntoa näyttämään vieläkin paremmalta. Se asunto ansaitsee täysin oman postauksen.