Poika pyöräilee vanhan omakotitalon ohi ja näkee ikkunassa vanhan naisen, vaikka talo on tyhjillään. Radio lähtee itsekseen päälle lukitussa huoneessa. Hissi liikkuu tyhjillään kerroksesta toiseen keskellä yötä. Joku nousee portaita ylös, mutta ei koskaan astu sisään.
Kummituksia. Ja tositarinoita.
Olen aina rakastanut kummitustarinoita, vaikka itse en mitään haluakaan kohdata. Olen huomannut että varsinkin sairaalat osaavat olla todella riivattuja paikkoja. Tietenkin yön hämärä voi saada mielikuvituksen lentämään, mutta pakkohan siinä on olla perää kun ihmiset eri paikoissa ja maissa kokevat samanlaisia asioita. Vasta sunnuntain yövuorossa ihmeteltiin, kun pauketta kuului vähän väliä sieltä täältä. Työkaveri kiersi kaikki huoneet, mutta syytä ei keksitty. Muutaman tunnin päästä aukesi tyhjillään olevan huoneen ovi itsekseen. Samaisessa vuorossa työkaveri kertoi, kuinka kerran alakerran osaston taukohuoneesta kuului lapsen itkua. Vanhassa työpaikassani soittokellot soivat tyhjistä huoneista, radio lähti päälle itsekseen, ikkunat aukeilivat ja tippateline natisi tyhjää käytävää pitkin.
Pelottaako?
Kummitusjahti jatkukoon....
No comments:
Post a Comment