Kuvia

Viime vuoden marraskuussa oli piinaviikot. Tiedettiin Dn kanssa, että taukoa tulee taas viitisen viikkoa mutta toisaalta se kaikki huipentuisi yhteiseen lomaan Australiassa. Aika oli saatava kulumaan tavalla tai toisella. Silloin sain idean "ota kuva päivästäsi", joka siis yksinkertaisuudessaan kertoisi toiselle mitä sinä päivänä teit. Sunnuntai- illat oli aina jänniä kun oli aika jakaa "mestariteokset". Eipä niissä kuvissa mitään säästämisen arvoista ollut, mutta aika tosiaan meni nopeasti!

Nyt on siis luvassa sekalaisia kuvia puhelimen kätköistä. Mikään valokuvaaja en ole ja kameranakin toimii kolmisen vuotta vanha HTC. On kuitenkin hauska jakaa erilaisia tapahtumia ja kuluttaa aikaa ottamalla kuva päivästäsi!

Ronin hautajaiset.  Muistan aina sen päivän, kun haettiin perheeseen uusi koira vanhan kuoltua jo jokunen vuosi sitten. Odotettiin Vaaralan Shellillä, kunnes lopulta kaksi Mustalaista ajoi pihaan. Auton takapenkillä oli laihin ja pienin koiranpentu mitä olin koskaan nähnyt. Olin katsonut koirakirjasta, että lyhytkarvainen Collie uros on melko suuri koira ja tuo pieni rääpäle rottinkikorissa ei ihan kohdannut sitä odotusta. Noh, elämän kolhima tapaus se vähän olikin. Mutta paras koira ikinä.
Joulu 2011 oli Ronin viimeinen joulu. 27.12 tulin kaupungilta hakemaan äitin autoa lainaan, eikä koiran haukuntaa enää kuulunutkaan. Roni lähti saappaat jalassa, enkä parempaa lähtö olisi sille toivonutkaan. Roni pystyttiin hautaamaan vasta vappuna enkä harmikseni ollut paikalla. Koira on minulle aina perheenjäsen eikä vain lemmikki ja Ronin muisto säilyy aina sydämessäni.

Englannin arkkitehtuuri. Tykkään ihan hirveästi Englantilaisista taloista. Kadut ovat täynnä vieriviereen rakennettuja pari-kolme kerroksisia Viktoriaanisia taloja. Pihat ovat pieniä ja lähes jokaisen olohuoneeseen on suora näköyhteys, mutta jotain niin hurmaavaa niissä vain on. Meidän kulmilla on myös jokunen omakotitalo, joista ylläoleva on ehdoton suosikkini. Eikö voikin kuvitella Maija Poppasen asustelevan siellä? Ja kuulemma Gordon Ramsay on kulmilla myös!

Lontoon museot. Parasta tietenkin on, että useimmat niistä ovat ilmaisia. British museum on tähän mennessä suosikkini, josta löytyy esimerkiksi Kleopatran sarkofagi. Ja museo on rakennuksenakin melko vaikuttava. Vielä ei olla Dn kanssa palattu Natural History museum:iin katsomaan niitä dinosauruksia...

Suru-uutiset. Voi itku!! PMMP on ehdottomasti paras Suomalainen bändi ja nyt ne lopettaa. Muistan sen Amarillon keikan, jossa serkun ja siskon kanssa kreisibailattiin PMMPn kanssa. Meripäiville on nyt pakko tulla!! Otetaan sitten vaikka sairaslomaa, mutta silloin on mahdollisesti viimeinen kerta kun ne nään!

Tyhjä metrovaunu. Joka ei luvannut mitään hyvää. Pysähdyttiin tunneliin, ennenkuin ehdittiin edes seuraavalle pysäkille. Kuuntelin musiikkia toisella korvalla ja kuulin "broken on tracks" ja luulin että juna on hajonnut raiteille pari pysäkkiä meidän edellä. Seisottuamme vartin tunnelissa kuuntelin tarkemmin ja kuulin "body on tracks". Eli taas joku epätoivoinen hypännyt metron alle kuolemaan. Voin vain kuvitella miten kauhea tilanne on metrokuskille. Ja niin jokapäiväinen.
Noh, matka töistä kotiin kesti lopulta 1,5 tuntia ja siihen sisältyi mm. kävelyä pimeässä, sateisessa Lontoossa. Junassa oli muutama muukin yhtä vihainen matkustaja..

The Hope. Lähipubi, joka on erityisesti Ellen suosiossa. Pubia ei tietenkään pysty ohittamaan, ilman että yrittää sisään. Syy löytyy pohjattomasta koirankeksi kulhosta, josta D aina hakee kourakaupalla lisää. Ja rapsutuksia ja huomiota saa yllin kyllin. Varsinainen pubiruusu!

Juna-asema. On jotenkin todella hassua, että Gatwick Express vilistää joka vartin välein meidän lähiaseman läpi. Helmikuussa 2012 istuin tuossa junassa ja olin yksin turistina Lontoossa. Empä olisi silloin uskonut, että joku päivä kävelen tuon juna-aseman ohi Ellen kanssa.

Jälkkäritestausta. Kaupat ovat täynnä toinen toistaan jännempiä juttuja, joita innoissani ostan ja maistelen. Tavoitteenani on maistaa jokaista meidän lähikaupan vanukasta/jälkkäriä. Maha kiittää ja farkut kiristää, mutta hyviä löytöjä on jo tehty! Ja elämä on nauttimista varten. Niin kauan kuin mahdun lentokoneen penkkiin survomatta, olen onnellinen. 

Eivät ne mitenkään toisiinsa liity, mutta kertovat jotain elämästä. Kokeilkaa ottaa kuva, joka kertoo päivästäsi tai tekemisistäsi. Kuvaus jatkukoon ja palataan taas!