Se suuri kysymys

Jo reilusti ennen viime sunnuntaita, D kovasti suunnitteli että mitä tehdään ja minne mennään meidän yhteisellä vapaapäivällä. Sää suosi, joten Primrose Hill oli molempien mielessä. Sovittiin että kävellään pitkin puistoa, nautitaan auringosta ja pysähdytään johonkin syömään ja drinksuille.

Matka kukkulalle kulki pullokaupan ohi (näin jälkeenpäin ajateltuna, on vähintäänkin huvittavaa kun D kauhuissaan kieltäytyi ostamasta £20 skumppapulloa). Vaikka aurinko paistoikin, ei ilma kovin kesäinen ollut. Itse kummastelin, että miksi se pullo ja muovimukit oli ostettava mutta mies oli selkeästi tomeralla päällä ja moneen kertaan totesi "I have a clear vision in my head, so just do what I say!".

Primrose Hill on suosittu kohde ja ylhäällä oli kymmenkunta muutakin ihmistä. Olin ottanut järkkärin mukaan ja keskityin vain napsimaan kuvia ja miettimään seuraavaa blogipostausta. Lähdettiin kuitenkin pikkuhiljaa laskeutumaan alaspäin vapaata penkkiä etsien, kun pullo poltteli Dn käsissä.

 

Tässä kohtaa totesin, että olisipas täydellinen paikka penkille ja skumpalle. D lähti kävelemään nurmikkoa eteenpäin ja itse vain huutelin, että Big Ben taitaa olla ainoa rakennus, joka ei tänne asti näy.

 

Seuraava kohtaus jääköön meidän väliseksi, mutta lopputulemana seisoin sormus vasemmassa nimettömässä ihan hillittömästi itkien.  

 

<3

 

 

Loppuilta soiteltiin perhe läpi ja kilisteltiin kavereiden kanssa toinen ja kolmaskin pullo skumppaa. Minulta jo kysyttiin, että muuttuuko blogi hääblogiksi. Katsellaan sitten ensi vuoden puolella mitä tapahtuu.... Nyt vain keskityn halaamaan ja pussaamaan tuon ukon puhki (ja odotan, että saan sormuksen kymmenen päivän päästä takaisin pienennyksestä).





But it's so worth the wait....