Heippa kaikki!
Hengissä ollaan ja uusi postaus tulee varmasti piakkoin! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikalailla stressaavat, eikä energiaa oikein ole ollut muuhun kuin nukkumiseen (kunhan ensin on tehnyt kirjallisia tehtäviä pari tuntia täyden työpäivän jälkeen). Lisäksi Suomen reissu nosti taas tunteet niin pintaan, että pari päivää meni itsensä rauhoitteluun...
Mutta paljon kivojakin asioita on tapahtunut ja niistä sitten myöhemmin! Lontoo on tarjonnut parastaan viime päivät ja caprit on kaivettu kaapin pohjilta.
Palataan pian!
Thursday 25 April 2013
Saturday 13 April 2013
Ihan turha postaus
Työelämässä takaisin niin kuin kunnon kansalaisen pitääkin. Torstai ja perjantai vietetty uudella osastolla ja hyvältä vaikuttaa. On kyllä erilaista sekä hyvällä että huonolla tavalla. Työkaverit ovat aikamoinen miksaus ja kielitaito on toinen toistaan "mielenkiintoisempi". Mutta kaikki vaikuttavat todella mukavilta ja pitävät huolen etten haahuile orpona pitkin osastoa. Yksi Irkkutyttö muistuttaa mua vanhasta työkaverista, jota jäin kyllä todella kaipaamaan! Haastan sen vaikka juomakisaan joku kerta. Eikös ne Irlantilaiset osaa ottaa?
Mutta kuka nyt viikonloppuna haluaa jauhaa työasioista...
Ensi perjantaina klo 18.45 lähtee kone kohti Helsinkiä!!! Ihan todella ihanaa nähdä kaikki sukulaiset, jotka kerääntyvät yhteen juhlimaan ukin 80- vuotispäiviä. Parhainta on tietenkin "after partyt", joita nytkin odotan kieli pitkällä. Ei ne Hyvinkään pubit ole ennenkään pettäneet! D on jo suunnitellut mitä se kokkaa kavereilleen, kun katsovat NHL:llää meillä lauantaina. Kovasti muistuttelin että koiran hoito ja siivous on sitten ykkösenä. Lupasi se mua ikävöidä ja viedä Ellen puistoon. Imurista ei sen sijaan ollut puhetta...
Lontoo on tehnyt musta tenunenän. Yksin asuessani saattoi mennä 5-6 viikkoa ilman pisaraakaan alkoholia, enkä sitä kyllä yhtään kaivannutkaan. Nyt on taas viinipullo auki. Mutta eihän sille minkään voi, kun pubissa on kivaa ja siideri halpaa. Tai sille että Australian suunnalta tulee muutakin hyvää kuin miehet. Torstaina poikettiin lenkkipolulta lähipubiin ja istuttiin kaikki kolme terassilla (Kirjaimellisesti. Elle hyppäsi viereen ja tuijotti Dtä, jonka taskut aina pullistelee koirankekseistä) ja paineltiin parin tunnin kuluttua pikkuhiprakassa kotiin. Voi tätä pubikulttuuria!
Huomenna pitäisi olla kevään lämpimin päivä ja meillä on liput teatteriin. Halusin ehdottomasti nähdä Potted Potter:in, jossa kaksi miestä esittää kaikki Harry Potter- kirjat 70 minuutissa. Toivon mukaan se on parempi kuin melkein parinkymmenen asteen lämpötila! Pakko mennä terassille esityksen jälkeen.
Nyt on tyhjä viinilasi ja turha postailu saa riittää. D houkuttelee mua pubiin ja mä hihittelen mun lempimainokselle. En vieläkään ole ihan varma mitä mainostetaan, mutta moonwalk ponia ei vaan voita mikään.
Mutta kuka nyt viikonloppuna haluaa jauhaa työasioista...
Ensi perjantaina klo 18.45 lähtee kone kohti Helsinkiä!!! Ihan todella ihanaa nähdä kaikki sukulaiset, jotka kerääntyvät yhteen juhlimaan ukin 80- vuotispäiviä. Parhainta on tietenkin "after partyt", joita nytkin odotan kieli pitkällä. Ei ne Hyvinkään pubit ole ennenkään pettäneet! D on jo suunnitellut mitä se kokkaa kavereilleen, kun katsovat NHL:llää meillä lauantaina. Kovasti muistuttelin että koiran hoito ja siivous on sitten ykkösenä. Lupasi se mua ikävöidä ja viedä Ellen puistoon. Imurista ei sen sijaan ollut puhetta...
Lontoo on tehnyt musta tenunenän. Yksin asuessani saattoi mennä 5-6 viikkoa ilman pisaraakaan alkoholia, enkä sitä kyllä yhtään kaivannutkaan. Nyt on taas viinipullo auki. Mutta eihän sille minkään voi, kun pubissa on kivaa ja siideri halpaa. Tai sille että Australian suunnalta tulee muutakin hyvää kuin miehet. Torstaina poikettiin lenkkipolulta lähipubiin ja istuttiin kaikki kolme terassilla (Kirjaimellisesti. Elle hyppäsi viereen ja tuijotti Dtä, jonka taskut aina pullistelee koirankekseistä) ja paineltiin parin tunnin kuluttua pikkuhiprakassa kotiin. Voi tätä pubikulttuuria!
Viime lauantaina katsottiin Grand national-kisat pubissa. En tiedä mihin mun heppa katosi.
Tuulipuku ei koskaan petä. Se pakattiin heti ensimmäiseen kuormaan ja se puetaan päälle joka päivä. Se päällä poiketaan lähikauppaan eikä tunneta häpeän häivääkään. Ehdotin samanlaisten tuulipukujen ja kävelysauvojen ostamista Dlle, mutta mun ehdotus ei saanut kannatusta.
Tuulipuku on hirveen kätevä Englannin sateissa...
...Ja Hai-saappaat
Huomenna pitäisi olla kevään lämpimin päivä ja meillä on liput teatteriin. Halusin ehdottomasti nähdä Potted Potter:in, jossa kaksi miestä esittää kaikki Harry Potter- kirjat 70 minuutissa. Toivon mukaan se on parempi kuin melkein parinkymmenen asteen lämpötila! Pakko mennä terassille esityksen jälkeen.
Nyt on tyhjä viinilasi ja turha postailu saa riittää. D houkuttelee mua pubiin ja mä hihittelen mun lempimainokselle. En vieläkään ole ihan varma mitä mainostetaan, mutta moonwalk ponia ei vaan voita mikään.
Wednesday 10 April 2013
Uuden uran ensiaskeleet
Pahoitteluni hiljaisuudesta! Viimeiset 3 päivää ovat olleet hyvinkin hektiset, kun perehdytysohjelma alkoi maanantaina aamuna klo 8.30. Ja tämä siis lähinnä organisaatioon liittyvää infoa...
Ensimmäiseen päivään sisältyi lähinnä hehkutusta organisaation mahtavuudesta, paloturvallisuuskoulutusta, muistutusta miten kaikesta pitää raportoida eri lomakkeilla ja aivan todella raivostuttavaa e-learning koulutusta. Toisin sanoen 13 eri diaesitystä erilaisista aiheista (lääkehoito, trombien esto, aggressiivisen potilaan kohtaaminen, käsihygienia, yms.) ja jokaisessa esityksessä 25-55 diaa. Vielä kirsikkana kakussa loppukoe, joka piti läpäistä tietyllä prosenttimäärällä. Löysin itseni kertaamasta näitä kokeita 2-7 kertaa, kun teksti oli paikoin suoraan lakikirjasta. Ja vielä olisi pari jäljellä!
Toisena päivänä lisää koulutusta erilaisista aiheista sekä pikainen tarkistus rokotuksista ja verikoe. Uskomatonta mutta totta, hygieniakoulutuksessa painotetaan käsien pesua, EI käsidesin käyttöä. Toisin sanoen tilanteita joissa pelkän käsidesin käyttö on riittävä, ei juurikaan ole. Käsiä tulisi lutrata vedellä ja saippualla ennen ja jälkeen kaikenlaisen kontaktin potilaan/laitteen/papereiden kanssa. Saa nähdä miten tämä käytännössä toteutuu. Ainakin oma atooppinen ihoni tulee villiintymään, jos se joutuu veden alle monta kertaa päivässä. Ja hauskintahan oli, ettei kouluttaja osannut vastata kun eräs paikallaolijoista kyseenalaisti tämän käytännön melko vahvasti. On kuitenkin jo todistettua että käsidesin käyttö on riittävä useimmissa tilanteissa, joten olisiko täälläkin päivittämisen paikka?
Tänään päivä alkoi jo klo 8.15 verensokerimittari koulutuksella. Ai miksi? Koska mittari on kämmenen kokoinen, painava, lähes tietokonetta muistuttava laite. Hyvästi ne ajat kun verensokerin mittaamiseen meni aikaa n. 10 sekuntia. Nyt skannataan ensin oma henkilökohtainen viivakoodi, sitten viivakoodi liuskatestipaketista, sitten näppäillään kolmas koodi ja vasta tämän jälkeen voidaan ottaa verensokeri. Hullua? Ei tämä vielä mitään.
Jos et koulutuksessa saanut omaa henkilökohtaista viivakodia, tämän hakeminen onnistuu jostakin rakennuksesta keskustassa joka on auki vain kerran viikossa tunnin ajan. Ja olisihan se ollut ihan liian helppoa, jos olisin saanut tämän koodin tänään...
Laite on testattava JOKA yö kello 2-2.30 välillä käyttäen pakkauksessa olevia kahta testiliuosta. Jos testiä ei tehdä, laite lukkiutuu ja sitten piti taas tehdä jotain. Ja tämä vain sen takia, että varmasti osaat käyttää laitetta ja se toimii.
En edes viitsi kommentoida tähän mitään, mutta en ollut koulutuksen ainoa joka koki olonsa hieman turhautuneeksi......
Koulutuksen jälkeen lähdin katsastamaan uutta työpaikkaani ja turhautunut oloni väistyi saman tien!! Heppu joka sijaistaa pomoa nyt muutaman kuukauden, on aivan ihana. Kierreltiin ympäri osastoa ja sairaalaa vitsaillen ja jutellen. Kaikki ihmiset joita tapasin olivat todella ystävällisiä ja tilat ovat todella modernit, vaikka sairaala onkin ulkoapäin hyvinkin vanhan näköinen. Melko hiljaiselta vaikutti heti aamusta, mutta kun päivässä voi olla seitsemän leikkausta ja tähän päälle vielä seurannassa olevat kardiologiset potilaat, niin eiköhän päivät kulu ihan mukavasti. Seuraavat pari viikkoa kierretään pitkin sairaalaa ja nähdään molemmat tehot (akuutti ja "jatko"), ohitusleikkaus ja jonkinnäköinen keuhkojen operaatio sekä angiosali ja pari osastoa. Tämän jälkeen vielä pari viikkoa perehdytystä omalla osastolla, ennenkuin edes lasketaan vahvuuteen. Sopii minulle varsinkin kun työskentely uudessa maassa ei ole ihan helpoimmasta päästä!
Ensimmäiseen päivään sisältyi lähinnä hehkutusta organisaation mahtavuudesta, paloturvallisuuskoulutusta, muistutusta miten kaikesta pitää raportoida eri lomakkeilla ja aivan todella raivostuttavaa e-learning koulutusta. Toisin sanoen 13 eri diaesitystä erilaisista aiheista (lääkehoito, trombien esto, aggressiivisen potilaan kohtaaminen, käsihygienia, yms.) ja jokaisessa esityksessä 25-55 diaa. Vielä kirsikkana kakussa loppukoe, joka piti läpäistä tietyllä prosenttimäärällä. Löysin itseni kertaamasta näitä kokeita 2-7 kertaa, kun teksti oli paikoin suoraan lakikirjasta. Ja vielä olisi pari jäljellä!
Toisena päivänä lisää koulutusta erilaisista aiheista sekä pikainen tarkistus rokotuksista ja verikoe. Uskomatonta mutta totta, hygieniakoulutuksessa painotetaan käsien pesua, EI käsidesin käyttöä. Toisin sanoen tilanteita joissa pelkän käsidesin käyttö on riittävä, ei juurikaan ole. Käsiä tulisi lutrata vedellä ja saippualla ennen ja jälkeen kaikenlaisen kontaktin potilaan/laitteen/papereiden kanssa. Saa nähdä miten tämä käytännössä toteutuu. Ainakin oma atooppinen ihoni tulee villiintymään, jos se joutuu veden alle monta kertaa päivässä. Ja hauskintahan oli, ettei kouluttaja osannut vastata kun eräs paikallaolijoista kyseenalaisti tämän käytännön melko vahvasti. On kuitenkin jo todistettua että käsidesin käyttö on riittävä useimmissa tilanteissa, joten olisiko täälläkin päivittämisen paikka?
Tänään päivä alkoi jo klo 8.15 verensokerimittari koulutuksella. Ai miksi? Koska mittari on kämmenen kokoinen, painava, lähes tietokonetta muistuttava laite. Hyvästi ne ajat kun verensokerin mittaamiseen meni aikaa n. 10 sekuntia. Nyt skannataan ensin oma henkilökohtainen viivakoodi, sitten viivakoodi liuskatestipaketista, sitten näppäillään kolmas koodi ja vasta tämän jälkeen voidaan ottaa verensokeri. Hullua? Ei tämä vielä mitään.
Jos et koulutuksessa saanut omaa henkilökohtaista viivakodia, tämän hakeminen onnistuu jostakin rakennuksesta keskustassa joka on auki vain kerran viikossa tunnin ajan. Ja olisihan se ollut ihan liian helppoa, jos olisin saanut tämän koodin tänään...
Laite on testattava JOKA yö kello 2-2.30 välillä käyttäen pakkauksessa olevia kahta testiliuosta. Jos testiä ei tehdä, laite lukkiutuu ja sitten piti taas tehdä jotain. Ja tämä vain sen takia, että varmasti osaat käyttää laitetta ja se toimii.
En edes viitsi kommentoida tähän mitään, mutta en ollut koulutuksen ainoa joka koki olonsa hieman turhautuneeksi......
Koulutuksen jälkeen lähdin katsastamaan uutta työpaikkaani ja turhautunut oloni väistyi saman tien!! Heppu joka sijaistaa pomoa nyt muutaman kuukauden, on aivan ihana. Kierreltiin ympäri osastoa ja sairaalaa vitsaillen ja jutellen. Kaikki ihmiset joita tapasin olivat todella ystävällisiä ja tilat ovat todella modernit, vaikka sairaala onkin ulkoapäin hyvinkin vanhan näköinen. Melko hiljaiselta vaikutti heti aamusta, mutta kun päivässä voi olla seitsemän leikkausta ja tähän päälle vielä seurannassa olevat kardiologiset potilaat, niin eiköhän päivät kulu ihan mukavasti. Seuraavat pari viikkoa kierretään pitkin sairaalaa ja nähdään molemmat tehot (akuutti ja "jatko"), ohitusleikkaus ja jonkinnäköinen keuhkojen operaatio sekä angiosali ja pari osastoa. Tämän jälkeen vielä pari viikkoa perehdytystä omalla osastolla, ennenkuin edes lasketaan vahvuuteen. Sopii minulle varsinkin kun työskentely uudessa maassa ei ole ihan helpoimmasta päästä!
Tämän jälkeen siirrytään normaaliin päivärytmiin, eli 12 tunnin vuoroihin. Palkintona 13 vuoroa/kuukausi. Kiitos!
Mutta suurin rakkaus on uusi työpuku. Suoraan paketista ja istuu loistavasti! Housut on prässätty ja niitä saa ompelijalla lyhentää, jos siltä tuntuu. Tietenkin näitä ihanuuksia hamstrasin neljä kappaletta. Harmikseni omat valkoiset, sydänkuvioiset työkengät jää historiaan kun vain mustat sallitaan...
Katse saa ohittaa kuivuvat pyykit kuvan vasemmalla puolella
Kuvasta tuli taasen kerran aika järkyttävä ja on ihan tarpeeksi että potilaat "saa" sitä tuijotella pitkin päivää
Hurjasti uutta opittavaa ja haasteita on kyllä edessä, mutta ehdottomasti paras ratkaisu mitä olen elämässäni tehnyt. Kunhan pääsee rutiineihin kiinni, niin aivan varmasti tulen viihtymään. Tai ainakin tämän päivän jälkeen on olo ihan mahtava!!
Ja sunnuntaina +19!! Aina vain paranee!!
Thursday 4 April 2013
Lomaa ja muuta siltä väliltä
Huhhuh! Pääsiäisestä toipumiseen meni sitten kauemmin kuin luulinkaan. Kellojen turha siirtely ja ihana mahataudin poikanen ovat pitäneet huolen siitä, että energiaa riittää juuri ja juuri television katseluun. Ja täällähän todellista "laatuohjelmaa" tuleekin... Jos joku tietää keinon miten katsoa salkkareita ulkomailla, niin ehdotuksia otetaan vastaan!
Pääsiäinen siis vietettiin heräämällä aikaisin (ainakin mun aikataulun mukaan) ja painelemalla ympäri keskustaa vanhempieni kanssa, jotka saapuivat Lontooseen torstaina. Tulihan siinä käveltyä kymmeniä kilometrejä, nähtyä kaikki isoimmat nähtävyydet, syötyä kenguruburgeria Borough market:illa ja käytyä Natural history museum:issa vihdoinkin. Viikonloppu oli tosi kiva, mutta kun joka paikassa on me ja 800000+ muuta ihmistä, niin voi vain kuvitella sen ruuhkan. Jonot olivat valtavat jokapuolella ja se ensimmäinen metromatka kentältä hotellille oli kaikkea muuta kuin väljä! Välillä oli ihanaa tulla kotikulmille, kun kaduilla ei kävellyt juuri muita kuin me neljä ja koira.
Pääsiäinen siis vietettiin heräämällä aikaisin (ainakin mun aikataulun mukaan) ja painelemalla ympäri keskustaa vanhempieni kanssa, jotka saapuivat Lontooseen torstaina. Tulihan siinä käveltyä kymmeniä kilometrejä, nähtyä kaikki isoimmat nähtävyydet, syötyä kenguruburgeria Borough market:illa ja käytyä Natural history museum:issa vihdoinkin. Viikonloppu oli tosi kiva, mutta kun joka paikassa on me ja 800000+ muuta ihmistä, niin voi vain kuvitella sen ruuhkan. Jonot olivat valtavat jokapuolella ja se ensimmäinen metromatka kentältä hotellille oli kaikkea muuta kuin väljä! Välillä oli ihanaa tulla kotikulmille, kun kaduilla ei kävellyt juuri muita kuin me neljä ja koira.
Natural history museum oli rakennuksena upea, mutta sisällä.. Noh, kivenmurikoita ja täytettyjä eläimiä. Sovittiin Dn kanssa että käydään katsomassa ne dinosaurukset, kun ei tarvitse jonottaa kahta tuntia..
Ehkä parasta oli lähes kahden tunnin mittainen lounasristeily Thames-joella. Siinä sai katsella nähtävyyksiä eri perspektiivistä sisällä lämpimässä, viinilasi kädessä.
Tai ehkä toiseksi parasta, sillä tuliaispussukasta löytyi:
- 2 pussia turkinpippureita
- 2 pussia pätkiksiä
- Pussi Susu-paloja
- Puolukkahilloa
- 3 purkkia mämmiä ja vaniljakastiketta (tätä olin salaa toivonutkin ja voi sitä iloa!!!)
- 3 pussia jälkiuunileipää eri valmistajilta
- Ellelle possunkorva ja lauantaimakkaraa
- Dlle salmiakkikossua
- Suomenlippu (?) Kuulemma D saa sitä heilutella kun katsoo formuloita. Jotenkin musta tuntuu että Aussikuski vie kuitenkin voiton.
Työpaikka alkaa vihdoin ja viimein osoittaa elonmerkkejä kun maanantaina pitäisi aloittaa perehdytysohjelma! Ensimmäiset pari viikkoa meneekin ilmeisesti sairaalaa kiertäessä ja lääkelupia hankkiessa. On se meininki eri kuin edellisessä työpaikassa jossa, noh, ei ollut perehdytystä. Kerron sitten lisää kun itsekin pääsen paremmin kartalle! Ainakin puhelin pirisee koko ajan, kun kolme eri ihmistä hoitaa tätäkin asiaa. Mielenkiinnolla odotan....
Ja arvatkaa mitä....
Kevät otti taas takapakkia. Näkymä takapihalle, jossa kyllä, sataa lunta
Subscribe to:
Posts (Atom)