Foodie Fun Friday

Kävin blogiani läpi ja huomasin että periaatteessa voisin asua vaikka Karjalan perämetissä, joten nyt luvassa hieman Lontoo tunnelmia!

Perjantaina D piti vapaapäivän ja aamu alkoi (tietenkin uuteen aktiiviseen elämäntapaan sopien) uinnilla. Vähän pipariksi se meni, koska D mm. käveli altaaseen pyyhe päällä, mutta edes muutama hyvä kierros saatiin vedettyä. Jo edellisenä päivänä googlailtiin hyviä street food- paikkoja Lontoosta ja löydettiinkin RealFood market, joka sijaitsee melkein London eye:n takana. Markkinat ovat auki joka perjantai, lauantai ja sunnuntai iltaan asti. Kooltaan ne olivat melko pienet, mutta laadultaan sitäkin paremmat! Itse söin ihanan tuoreeseen Naan- leipään käärittyä kanaa ja salaattia (kuvaa en edes ehtinyt ottaa, kun se jo katosi parempiin suihin) ja D veti ankkaburgerin, jossa oli kaikkea herkkua välissä. Ruuat huuhdoin alas maailman parhaimmalla skumpalla ja jälkkäriksi kakkupala (sekä uusi tuttavuus, Mulled Cider). Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Jatkettiin matkaa Southbank:ia pitkin, jossa olikin isot joulumarkkinat käynnissä! Muuta ei matkaan tarttunut kuin Mulled wine Amaretton kanssa (ihan mielettömän hyvää), mutta tunnelmaa ei voittanut mikään. Pikkukojuja, joululauluja, iloisia ihmisiä ja ihana iltarusko. Ensi viikolla Hyde Park:iin avataan Winter wonderland, johon on kyllä pakko päästä. Lontoo on ihana joulukaupunki, kannattaa kokeilla!!

Matkalla meidät jotenkin saatiin ylipuhuttua johonkin hyväntekeväisyys videoon (joku red nose/Filippiinit/lapset juttu se oli). Pideltiin aikamme valkoisia kylttejä käsissä ja häivyttiin. Unohdettiin siinä tuoksinnassa sitten kysyä, että milläköhän nimellä videota voi hakea YouTube:sta. Toivon mukaan niihin kyltteihin ei photoshopata jotain "kill children" propagandaa ja me kiltisti hymyillään ne käsissä.... Kertokaa mullekin, jos törmäätte kyseiseen videoon!

Ilta jatkui kotikulmien lähipubiin ja siihen se filmi katkesi. Eilen tuli taas tutustuttua NHS:n palveluihin ja nyt D istuu kipulääkepöllyissä tossa vieressä. Viikonloppu jatkuu sohvaan liimattuna ja jännitän, että leikkaanko Finnairin kanta-asiakaskortin puoliksi vai en.....

Ruoto ruotuun

Koululiikunalla aiheutettiin mulle semmoiset traumat, ettei vuosikausiin minkäänlainen liikuntaan viittava kiinnostanut pätkääkään. Ratsastusta harrastin enemmän ja vähemmän säännöllisesti seitsemän vuotta ja se on aikalailla ainoa urheilulaji, jota todella kaipaan! Vasta "aikuisiällä" uskaltauduin ensimmäisen kerran ryhmäliikuntatunneille ja zumbaa tuli veivattua (taas enemmän ja vähemmän säännöllisesti) jokunen vuosi. Koiran kanssa lenkkeily on kyllä kuulunut jokapäiväisiin rutiineihin ihan pienestä pitäen.

Painon suhteen en ole koskaan panikoinut. Hirveän helposti se ei mulla nouse, mutta on mulla kuitenkin vaatteissa ja kilogrammoissa maaginen raja, jonka yli en halua mennä (ainakaan vielä ihan hetkeen). Englantiin muuton jälkeen on kuitenkin saanut katsoa tarkemmin mitä tekee, sillä ennen en
A. Syönyt majoneesia (ah, kunnon töräys ranskisten kavereiksi)
B. Juonut alkoholia joka viikko (hups)
C. Syönyt vaaleaa leipää (eikai 50/50 oo niin paha??)
D. Syönyt ravintolassa/ tilannut kotiin lähes viikottain (Hei, täällä saa tilattua mitä vaan!!)

Varsinkin lähes kuukauden mittaisen flunssajakson jälkeen huomasin, että energiaa riittää kuin aropupulla. Tietenkin nyt lomalla on ihan eri asia tehdä pitkiä lenkkejä ja kotijumppaa, mutta ei sen pitäisi arkenakaan olla toivotonta. Ja eilen tehtiin jotain, jota en ole koskaan elämässäni tehnyt.... Hommattiin jäsenyys uimahalliin! D on ollut kilpauimari nuorena ja itsekin pinnalla pysyn, niin uiminen tuntui luonnolliselta, yhteiseltä harrastukselta. Yritetään nyt edes 2-3 kertaa viikossa mennä hallille ja siihen päälle vielä koiran ulkoilutus, niin johan pitäisi haban kasvaa! (Jos tietenkin osaisi rajoittaa viinipullojen ja majoneesin määrää). Katsotaan kuinka kauan innostusta riittää! Ainakin lenkkipolut näyttää varsinkin näin syksyllä aivan ihanilta...

Asuntounelmia

Viime viikolla remppaukko tuli vihdoin ja viimein katsomaan seinien kosteusvahinkoja. Sillä oli mukana kosteusmittari, jolla se kokeili seiniä eri kohdista ja mittaus ei kyllä ollut kaunista katseltavaa. Mittari värähteli useammin niin punaisella kuin olla ja voi, kuin siellä hyväksyttävillä alueilla. Totesi siihen että pahalta näyttää ja korjaus tarkottaisi seinien uudelleenrakentamista. Mutta kuulemma asuttavassa kunnossa ainakin nyt toistaiseksi on ja meidän vain pitää pitää lämmitystä päällä ja tuulettaa (ai nyt, kun pihalla on +5??).
Vuokraemäntä laittoi sähköpostia viime viikolla ja ei nyt ainakaan vielä olla korjausta tekemässä. Viestissään hän totesi "Te ette ymmärrä, että täällä on erilainen ilmasto kuin Suomessa tai Australiassa ja lämmitystä on pidettävä päällä". Hei kiitos Einstein, kun kerrot minkälainen ilmasto on meidän kotimaissa! Oletkin siellä niin h****n monta kertaa käynyt..... Kuulemma nyt taas joku eri ukko tulee sitä katsomaan, mutta mitä ihmettä se tilanteelle tekee? Ja ennenkuin nuo kolmekymmentä vuotta vanhat ikkunat vaihdetaan kunnollisiin, niin en kyllä varmana pidä lämmitystä päällä vain sen takia, että puolet siitä menee harakoille.

Olin taas raivotilassani ja aloin katselemaan uusia asuntoja. Pakko myöntää, että innostuin aikalailla! Pelkästään parisataa puntaa korkeammalla hinnalla voitaisiin saada kunnon keittiö ja jopa toinen makuuhuone!! Hintaraja on meillä max. £1200/kk, koska on sillä palkalla kiva tehdä muutakin kuin maksaa vuokra ja laskut. Tällä hetkellä me maksetaan juuri alle £1000/kk, ja sillä kuitenkin saadaan aivan loistava sijainti ja oma takapiha, joka on kyllä Ellen kannalta ihan välttämättömyys. Ja vuokrasuhdetta on jatkettava ainakin Helmikuulle asti, ettei jouduta maksamaan sakkoa. Pidän kyllä silmät auki, ihan siltä varalta että kämpän tilanne pahenee. Ja eiköhän siinä vaiheessa ole neuvottelu vuokranantajan kanssa paikallaan....

En osaa sisustaa ollenkaan ja koen, ettei tästä kämpästä saa kaunista millään. Muutaman kuvan napsin, joilla tietenkin kiersin vallitsevan sekasorron. Harmikseni isoa halkeamaa makkarin seinässä tai kaapinovia, joita ei saa suljettua on vaikeampi piilottaa....

Ajanviettoa

Selvisin mun viimeisistä yövuoroista ja nyt olen LOMALLA! Suomen reissun ohella, ei kyllä ole mitään suunnitelmia.. Jos vaikka tekisi kaikki inhottavat kotihommat, joita on lykätty kuukausitolkulla.

Koska tiedän että te rakastatte lukea mun sairaskertomuksia, niin voin kertoa että sain mun antibioottikuurista allergisen reaktion! Lopetin ne torstaina, kun katselin että mitäs punaisia pilkkuja mulla on joka paikka täynnä. Eilen se sitten lehahti oikein kunnolla ja kutina oli vesirokkoon verrattavaa, jatkuvaa ja todella  ärsyttävää. Makasin kylpyammessa haaleassa vedessä, kun ei edes kortisonirasvaa löytynyt lääkekaapista. Onnekseni olo helpotti sen verran, että päätettiin lähteä edes vähän ihmisten ilmoille. Matka suuntautui Brixtoniin, jossa pitäisi olla hyvä markkinat. EI. Ehkä mä en vaan ymmärtänyt, mutta paikka oli täysi slummi ja parinkymmenen minuutin jälkeen halusin lähteä juoksujalkaa paremmille kulmille. Jos haluaisin kunnon ruokamarketille, niin matka suuntautuisi edelleen Borough:lle.

Metromatkan jälkeen oltiin takaisin tutussa ja turvallisessa Clapham Junction:issa. Mentiin melko uuteen "Dip and Flip" burgerimestaan, jossa sain kyllä elämäni parhaimman hampurilaisen!!! Kyllä oli koko naama soossissa, mutta onko mitään parempaa kuin täydelliseksi paistettu burgeri, jota vielä dipataan lihaliemeen?? Ahhhhh, tästä lähin vien kyllä jokaikisen vieraan sinne.

Olisin halunnut jatkaa illanviettoa, mutta kutina alkoi taas hiipiä esiin ja mun kädet oli kuin spitaalisella. Boots tarjosi tropit ja kotona odotin helpotusta, joka ei kyllä koskaan tullut. Taas löysin itseni kylpyammeesta makaamasta ja "ei väsyttävän" antihistamiinin jälkeen, torkuin sohvalla jo iltakahdeksalta ja heräsin tänään puoli kahdelta. Mutta ei enää kutita!

Ilta jatkuu banoffee pie:n voimalla ja joka Sunnuntaisella "Don't tell the bride" maratonilla. Kävin Ellen kanssa lenkillä ja ajattelin ottaa järkkärin mukaan ja napsia kuvia, kun aurinko paistoi ihanasti. Jostain syystä jätin sen sitten kotiin ja tottakai taivas oli aivan upean näköinen! Yritin ottaa puhelimella muutaman kuvan, mutta torsoksi ne nyt tällä kertaa jäi....

Tulistu ja tuhlaa

Viimeisen parin päivän aikana olen puhunut puhelimessa eri tahojen kanssa tuntitolkulla ja sain jopa rekisteröityä itseni lääkärille(!!). Taistelun kohteena on ollut lääkärintodistus, jolla olisin saanut levätä vielä tämän viikon. Huomasin sen olevan täysin mahdotonta vain ja ainoastaan byrokratian takia. Kukaan muu kuin omalääkäri ei saa kirjoittaa sairaslomaa ja kun et saa vastaanottoaikaa kuin ensi viikolle ja pomo kuumottaa todistuksesta tälle viikolle, niin eihän siinä muuta mahdollistuutta ole kuin palata sorvin ääreen. D sanoi että mene paikalle ja painu takaisin kotiin, mutta katsotaan nyt miten menee. Särkylääkettä rintakipuun, niin kyllä se siitä.

Olin niin raivoissani että tilasin nettikaupasta £150 vaatteita (olen huomannut ettei mikään rentouta niin paljon, kuin kunnon tuhlaaminen). Lisäksi täysin normaalista poiketen, olen jo suunnitellut ja puoliksi hommannut Dlle joululahjat. Tästä joulusta tulee hyvinkin erilainen, koska päätettiin viettää se ihan vain meidän pikkuperheen kesken. Mulla ei ole sydäntä jättää Elleä yksin ja yövuorotkin loppuvat vasta 24.12 aamulla, niin ei oikein lentäminen huvita (sori äiti, en ole tainnut kertoa). Pari viikkoa lomaa kolkuttelee ihan kulman takana, niin painun Suomeen ainakin pariksi päiväksi ja tungen matkalaukun täyteen jouluherkkuja. Katsellaan sitten joulurauhan julistus nettiTV:stä ja avataan ainakin puolet lahjoista jouluaattona. Odotan itseasiassa joulua tällä kertaa ihan innolla. Kivaa koristella asunto ja tehdä juuri sitä mitä meitä huvittaa. D kuulemma menee jo tänään töiden jälkeen katsomaan joulukoristeita......

Tänään on SE ilotulitusilta. Viimeisen viikon on kyllä jo paukkunut joka nurkassa ja iltalenkit saa hoitaa reilusti ennen viittä, että kerkeää kotiin ennen pimeän tuloa. Tilasin Ellelle jotain stressipillereitä uutta vuotta silmällä pitäen. Toivottavasti toimii (vaikka suuresti epäilen)

Lisää pillereitä

Aamuinen rintakipu ja jatkuva yskä sai mut vihdoinkin tarttumaan luuriin ja tilaamaan ajan lääkäriin. Täällä jokaisella tulisi olla oma lääkäri, johon rekisteröidytään erikseen ja joka määräytyy asuinalueen mukaan. Kuten jo aiemmin totesin, en ole saanut aikaiseksi rekisteröityä näiden yhdeksän kuukauden aikana ja muutaman kirosanan saattelemana ihmettelin että mitäs nyt. Onneksi täällä on puhelinnumero, johon voi soittaa jos tarvitset apua seuraavan 24h aikana ja puhelimessa tehdyn arvion mukaan sinut ohjataan oikeaan paikkaan. Puhelu kesti kohdallani melkein puoli tuntia, kun totesin että rintaan sattuu, henkeä ahdistaa kun liikkuu ja tykyttää. Kuulin jo paniikin sedän äänessä, kun se ohjasi puhelun konsultille. Varmaan sen tietokone huusi punaisella "DANGER DANGER", vaikka yritin selittää että eiköhän tämä kaikki mene vain pitkään jatkuneen flunssan piikkiin. Täti siinä sitten aikansa kyseli kysymyksiä kuten "Onko ollut selittämätöntä verenvuotoa mistään? Onko kädet ja jalat turvonneet? Onko kipua olkapäissä? plus ainakin 45 muuta kysymystä. Lopulta sain ajan parin kilometrin päähän, johon päätettiin kävellä (huono idea, otettiin kyllä juna takaisin). 

Itse vastaanotolla aikaa meni max. 30 sekuntia ja tämä myös sisälsi ajan, joka meni reseptin kirjoittamiseen. Ei sitä tohtoria selkeästi kiinnostanut mikä vaivaa ja mihin sattuu, vaan nopeasti kuunteli keuhkot. En kyllä suoraa diagnoosiakaan saanut, mutta sanoi että ota tosta viikko antibiootteja ja juo vettä. Kyllä palasi taas kirkkaana mieleen, miksi Suomessakin käytin yksityisiä palveluita tai pyysin osaston lääkäreitä kirjoittamaan reseptin milloin mistäkin. Noh, katsotaan kuinka käy näiden troppien jälkeen. Huomenna pitää pomolta kysellä, että onko sinne työmaalle asiaa... 

Tylsyys kyllä iskee! Sisko tuumasi, että huomaahan sen blogin päivittämisen tahdista. Ei tule jatkumaan pitkään, voin luvata.

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä

Viime viikonloppu kyllä lukeutuu parhaimpiin viikonloppuihin taas vähään aikaan. Lauantai aamulla hieltä ja tupakalta tuoksahtava taksikuski saatteli kentälle, jossa taas sai ottaa vähintäänkin puolet vaatteista pois ja antaa laukkunsa huumetestiin päästäkseen koneeseen. Heathrow'lla on tosi pelottavan näköinen kokovartaloskanneri, johon aina uskon joutuvani. Ei sillä että mitään salattavaa on, mutta miksi ne turvatarkastajat on niin saamarin pelottavia? Joka kerta tunnen olevani vähintäänkin sarjamurhaajaksi tuomittu rikollinen...
Viimein koneeseen päästyä oli taas turbulentti lento edessä. Finnairin koneet näyttää olevan maailman pienimmät ja joka ikinen kerta saa vöitä tiukata kireämmälle ja katsella kuinka ihmiset melkein kaatuilee toistensa syliin. Olen lentänyt pienestä pitäen, mutta turbulenssiin ei totu koskaan. Yök...

No joka tapauksessa Helsingissä odotti ihana sisko, ihana serkku ja ihana PMMP. Ilta aloiteltiin tietenkin siiderillä ja kuohuvalla (baarimikko kehuskeli, että maistapa tätä Magners:ia. Englantilaista oikein! Kuuli varmaan mun epätoivon, kun anelin Fizzin kuivaa omenaa). Ennen keikkaa syötiin porukalla Colorado- ravintolassa, ostettiin tuntemattomalta humalaiselta pussikaljat ratikkaan ja PMMP:tä hoilaten paineltiin jäähallille. Keikka ei tietenkään pettänyt odotuksia! Takarivin paikat ja muutama penkki tyhjää molemmin puolin takasivat parhaan bailupaikan. On ihan mieletöntä, kun kuulet niin hyvän kappaleen että heilut ja huudat kuin viimeistä päivää. Keikan jälkeen ajateltiin ottaa yksi viimeinen ennen nukkumaanmenoa hotellin baarissa, mutta ilta muuttuikin drinkkeihin Aussibaarissa (ja varkauteen, mutta pidetään se salaisuutena). Lopulta saatiin muutamat hotelliasiakkaat kateelliseksi, kun käveltiin huoneeseen kädet täynnä grilliruokaa ennen sänkyyn kaatumista.

Hotellin aamupalaa ei vaan voita mikään. Toivoin pannukakkuja sunnuntain kunniaksi, mutta pakko myöntää että munakokkeli, pekoni ja karjalanpiirakat ovat taattuja olonkorjaajia. Loppupäivä pyörittiin kaupungilla mun jalat verillä (ratikkapysäkillä oli pakko suorittaa kenkien vaihto ja sisko sai kokea miltä tuntuu kävellä mukulakivikadulla halvoissa korkkareissa), oltiin turisteja kaupunkikierroksella, syötiin taas porukalla kaikkea mahdollista ja illalla nautittiin saunan lämmöstä.

Hotellin aamupalaa ei taas voittanut mikään ja nyt suurin syy ei ollut tarjoiluissa. Oltiin jo kävelemässä pois, kun sisko bongasi PMMP:n Miran samaisella hotellin aamupalalla!!! Ollaan ihan varmoja, että niillä oli hurjat bileet ja me oltiin jo kymmeneltä sängyssä...... Noh, ei auttanut kuin pakata kamat ja suunnata kentälle muutaman tunnin kuluttua. Olin ihan paniikissa, koska juuri sinä viikonloppuna oli Englannissa ollut pahin syysmyrsky vuosikymmeniin. Onneksi kapteeni sanoi jo ennen portilta lähtöä, että jos odotatte linnanmäkimäistä vetkutusta, niin joudutte nyt pahasti pettymään. Vasta kun olin turvallisesti takaisin maankamaralla D uskalsi näyttää kaikki ne kaatuneet puut meidän lähipuistossa.....

Mulla ei muuten ole mitään julkaisukelpoisia kuvia tuolta viikonlopulta! En todellakaan ole valokuvaaja....

Ja tiedättekö sen mahtavan nostalgisen fiiliksen, kun näät jonkun leffan lapsuudesta? Muistat joka ikisen vuorosanan, vaikka leffan viimenäkemisestä olisi vuosia! Viime viikonloppuna fiilisteltiin Bernard & Biancaa ja nyt telkkarista tulee Casper. Saa flunssaisen mielialan nostettua uusiin ulottuvuuksiin!! Leffan jälkeen luvassa Kiinalaista kotiinkuljettettuna ja jos vaikka huomenna pääsisi takaisin työmaalle. Tosin täysin normaalista poiketen nousin tänään jo yhdeksältä aamulla, kun hengittäminen oli makuulla vähintäänkin raskasta.... Työkaverikin soitteli, että olet sitten pois niin kauan kuin tarttee. Katsellaan miten se henki kulkee huomenna

..........

Huonolaatuinen kuva kertokoon kaiken. D on lääkärillä hakemssa antibiootteja omiin vaivoihinsa ja mä diagnosoin itelläni pneumonian. Olisihan se ollut ihan kätevää, jos olisi jo hommannut itselleen lääkärin mutta mitä turhaan.... Yövuorot meni nyt sivu suun, kun ei pysy millään hereillä ja jo viikolla ollaan töissä painettu lääkkeiden voimalla. Kyllä pistää mietityttämään onko kosteudella jotain tekemistä vai onko kyseessä vaan sitkeä syysflunssa. Tietenkään kukaan ei ole vielä kämpän suhteen mitään tehnyt....

Voi köhö köhö