Piti ja piti

Blogin lukijamäärät on räjähtänyt mulle täysin uusiin lukemiin, joten ajattelin että nyt pitää alkaa panostaa.

Siis piti..

Mun PITI ottaa yövuoroissa kuvia osastolta ja tehdä kunnon työpaikkapostaus syvällisesti pohtien sairaanhoitajuutta ja sen eroja eri maiden välillä. Kolmen vuoron kuvasaldona on kuva sekaisesta varastohuoneesta. Ei tää nyt mennyt ihan putkeen....

Mutta pitäähän se kuva julkaista! 

Tänään mun PITI herätä aikaisin ja suunnata keskustaan syömään ja katsomaan Pearl Harbour:in tapahtumiin sijoittuvaa musikaalia Dn, sen kaverin ja tyttöystävän kanssa. Luvassa olisi ollut Tacoja, viiden punnan lippu ja mahdollisesti uusi postauskin. Liian myöhään totesin, että vaikka kuinka otan "lyhyet nokoset" kahden istuttavalla sohvalla, jalat krampissa ja telkkari päällä on herätyksen sivuuttaminen hyvinkin mahdollista. Nyt sitten istun yksin kotona telkkarin ääressä, kun D jo lupasi jäädä keskustaan suoraan töistä. Mun PITI kokata, mutta tyydynkin kaupan tarjoamaan Intialaiseen ja Sushiin. Nam, nam. 

Mutta ei ihan kaikki tapahtumat ole vain omasta saamattomuudesta kiinni. Mun PITI päästä yövuorosta näppärästi kotiin, mutta metro jättikin Victoria:lle teknisten ongelmien takia, junat oli tuhottoman myöhässä sairastapauksen takia ja löysin itseni hyppimästä metrolinjasta toiseen hermoromahduksen partaalla. Lopulta olin kotona melkein puolitoista tuntia myöhemmin kuin normaalisti. 

Mutta jos vaikka huomenna olisi toimeliaampi päivä! Ainakin kohta saa suklaan panttaaminen loppua. Eikä sen syömistä edes tarvitse yrittää.

Tekosyy tylsyyden tappajana

Onnellisen (ja terveellisen) elämän salaisuus, on olla itsellensä armollinen. Anna lupa virheisiin, lipsahduksiin ja repsahduksiin äläkä tunne siitä huonoa omaatuntoa.

Okei, okei, sorruttiin eilen burgereihin ja pirtelöihin!! Yritin vain pienellä preppipuheella hyvittää tekoani (pahempi lipsahdus tämä oli karppi- Dlle).

Mutta oikeasti, ei keksitty eilen mitään tekemistä. Kun pääset sängystä ylös puoliltapäivin, on ihan turha kuvitella menevänsä esim. markkinoille, joita sunnuntaisin on ympäri Lontoota. Museot ei innostanut, ainoa elokuva jonka halusin nähdä oli loppuunmyyty ja kaikki vain tuntui olevan liian kaukana. D ehdotti lounasta, mutta karppaajan/kuivin suin olevan on oikeasti vaikea löytää mitään sopivaa. Turhautuneisuus kasvoi iltapäivää kohden semmoisiin lukemiin, että olin jo valmis heittämään uudenvuodenlupaukset roskakoppaan ja tilamaan siiderin. Tehtiin sitten yhdissä tuumin päätös, että annetaan armoa ja mennään hamppareille Meat&Shake nimiseen ravintolaan, joka on melkeimpä heti meidän kadun päässä. Kyseessä on ihan Amerikka-henkinen burgerimesta, mutta listalla ei ole alkoholia tai porsaanlihaa. Ainakin pysyin siitä siideristä kaukana!

Tilattiin omat pirtelöt (Oreo ja salted caramel), ranskalaisia, sipulirenkaita ja joku smoky-hamppari. Oli kyllä hienoa, kun hampparit tuotiin pöytään kuvun alla ja kun sen nosti, niin savu leijaili pitkin ravintolaa. Maku jäi kyllä turhan kauas Gourmet burger kitchen:in tai Dip&Flip:in tarjonnasta, jotta tekisi mieli palata. Mutta oliko se sen arvoista?

Hell yeah...


(Ja ihan vaan kaikille tiedoksi, niin uimassa tänään kävin ja höyrytin porkkanoita. Ja kyllä, Lontoossa ei aina ole tekemistä!)

Hallittu kaaos

Aamu alkoi hirveällä raivokohtauksella, joka kyllä pilasi sitten loppupäivän. Molemmat piti mykkäkoulua toista tuntia ja kuuntelin puoliksi huvittuneena ja puoliksi "ihan oikein sulle" mentaliteetillä, kun D tuhisten kaiveli kaikki laatikot läpi selvästi etsien jotain. Aussipassihan sillä oli hukassa, joka löytyi kun viitsin mainita missä se on. Olen riitatilanteissa ihan hirveän lapsellinen mököttäjä, mutta ei tuo vanhempi puoliskokaan käytöspisteitä ansaitse. Kanavoin raivoani siivoamiseen ja D tajusi kadota jaloista pyörimästä. Jos vaikka illemmalla molemmat oltaisiin enemmän aikuisia ja vaikka vietäisi se koira yhdessä lenkille...

Kuten jo aiemmassa postauksessani totesin, en osaa sisustaa sitten yhtään. Kaikki on ihan eriparia, eikä tavarat mahdu kaappeihin. Toisaalta on kiva katsella ihania sisustuskuvia ja hakea inspiraatiota, mutta toisaalta ei sitten yhtään. En ymmärrä miten jotkut ostavat jonkun sisustustyynyn ja ompelevat kädenkäänteessä verhot, jotka muuttavat asunnon linnaksi ja tekevät vaikka veroilmoituksen puolestasi. Itse ostan Primarkilta tuikkukipon ja ajattelen että ompas nyt nättiä. Ei ole.

Kun tuot Suomen asunnostasi vaatteita ja tavaroita kolme kertaa pienempään asuntoon, ei siitä seuraa kuin kaaosta. Pienet säilytystilat jaetaan ukon kalsareitten kanssa ja yritetään sitten sopeutua. Ei toimi. Asuntojahti junnaa paikallaan olemattoman tarjonnan takia, mutta jos odotus palkittaisiin vaikka isolla vaatekaapilla...

 Uniformut, kengät, urheiluvaatteet ja kaikki sekalainen tavara hallitussa kaaoksessa

Sitä saa mitä tilaa...

Että semmoista tällä kertaa. Eihän tämä kaaos tietenkään ole rajoittanut mun shoppailuintoa. New Look:in sivuilta katselin ihania high waist farkkushortseja Australian helteisiin ja uutta takkia Lontoon talvisateisiin. On varmaan sanomattakin selvää, ettei niille ole tilaa mutta jos sitten uudessa asunnossa olisikin. You wish.....

Uutta ja ihanaa

Nörtti minussa hinkuu ilosta, kun uusi tabletPC tuli vihdoin kotiin! Koko aamun olen lataillut sovelluksia ja opetellut uuden perheenjäsenen käyttöä. Olen ihan intopiukeena, kun minulla on vihdoinkin Instagram!! Windows puhelin on ihan turhake, koska siihen ei saa läheskään niin paljon sovelluksia kuin Android tai iPhone- puhelimiin. Voi olla että ensimmäisinä päivinä mun Instagram tili (katjaaat) täyttyy turhista kuvista hyvinkin nopeasti, joten pahoittelut siitä jo etukäteen....
Keksin kyllä muutaman pikkuvian, joita en tajunnut ennen ostamista. Nimittäin läppäriosuudessa ei ole cd-asemaa, eikä nyt tiedetä miten saadaan se virusturva ajettua tähän. Toinen ongelma on itse näppäimistö, jolla ei saa tehtyä ään pilkkuja (tai jos joku keksii, niin saa jakaa. Perus windows yhdistelmä ei tuota tulosta). Ainoa ratkaisu on näpytellä Suomen kieliset tekstit tabletilla. Toimii, mutta ei ole ihan sitä mitä tilasin... Noh, motkotus ja nörtteily sikseen, koska onhan tämä miljoona kertaa parempi kuin se vanha hirvitys!

Viime viikolla kyllästyin mun puoliksi värjättyyn, muodottomaan kuontaloon, mutta olen siinä mielessä harvinainen nainen että inhoan kampaajallakäyntiä. Joudun olemaan hypersosiaalinen töissä, enkä jaksa sitä "ompa kamala ilma" small talkia, kun oikeasti haluaisin vain istua hiljaa ja lukea niitä hömppälehtiä. En edes halua ajatella minkälaista olisi istua perinteisesti ylikohteliaan britin käsittelyssä.....Toisekseen kampaajalla saa helposti tuhlattua ihan liikaa (tähän mennessä n.500€ on ennätys), eikä tulos edes välttämättä ole toivotunlainen. Päädyinkin siis ostamaan Boots:ista värin ja leikkuusakset. Tuloksena tasaisemman värinen tukka ja pitkästä aikaa otsis! En olisi ikinä voinut kuvitella minkälainen hypetys tästä "muodonmuutoksesta" tuli. Jopa eräs farmaseutti, jonka luulin olevan kuuromykkä, totesi "you look really nice"! Jatkuvat ihailut tuntui kyllä jöröstä Suomalaisesta vähintäänkin kiusallisilta....

Varauksia otetaan vastaan!

Sweat, sweat!

 

Jaksaa, jaksaa! Terveellisemmän ruokavalion noudattaminen on oikeastaan aika hyvää. Kaupasta saa ympäri vuoden parilla punnalla kirsikoita, mansikoita, mustikoita, vadelmia, karhunvatukoita yms. joita olen popsinut vailla huolta. On ihan superhyvää, kun sauvasekoittimella vetää hienoksi banaanin, mustikoita, maustamatonta jugurttia ja kaurahiutaleita. Toinen herkku on rasvaton kreikkalainen jugurtti, johon sekoitan hunajaa, marjoja ja siemeniä. Ei tee karkkia mieli, kun noita popsii! Lenkit on pidentyneet ja YouTube:sta teen kaikenmaailman jumppia. Pilates on ehdoton suosikki, joka jo lyhyenkin treenin jälkeen saa lihakset tärisemään.

Tänään D kävi työpaikalla mittauttamassa verenpaineen, kolesterolin ja paastosokerin. Sen jälkeen se istui aikansa kananmunan näköisessä pömpelissä, joka mittasi kehonkoostumuksen. Nyt sen tavoitteena on tiputtaa ainakin kymmenen kiloa. Hiilarit ja alkoholi nolliin ja ennen Aussin matkaa uusi mittaus. Katsotaan kuinka jaksetaan pysyä omissa tavoitteissamme!


Haluan muistuttaa, ettei tämmönen terveys hypetys ole yhtään mun tapaista. Aivan varmana syön makkaraa ja juon litratolkulla siideriä vielä.

SALE

Lauantai-iltapäivän vietto jättiostoskeskuksen alennusmyynneissä kuulostaa Dn helvetiltä, mutta ihan vain matkaseuraksi sain sen raahattua mukaan. En voi sietää Oxford Street:iä, joten usein tilaan vaatteita joko netistä tai suuntaan Westfield-ostoskeskukseen, josta löytyy hyvin pitkälle samat kaupat. Overground- junalla matka kestää vain parikymmentä minuuttia ja vie lähes ostoskeskuksen ovelle (rakastan Overground:ia, harmi ettei sitä tule käytettyä kovin usein).

Suurin syy miksi sain Dn mukaan, oli lupaus lounaasta. Ravintoloita riittää pilvin pimein ja jotenkin valittiin se gourmet burger kitchen, vaikka kovasti pitäisi katsoa mitä suuhunsa pistää. Yritin kompensoida sitä kana-vuohenjuusto-karpalokastike burgeria ja ämpärin kokoista Oreo-pirtelöä vaihtamalla ranskalaiset grillattuun maissiin. Oli muuten ihan turha sovittaa mitään sen kevyen lounaan jälkeen....

Shoppailusaalis jäi kyllä harmillisen laihaksi. Mekko ja toppi New Look:ista Aussia silmälläpitäen ja suihkutuotteita sekä rasvaa Body Shop:ista. Hamstraan aina suihkusaippuaa ja vartalorasvoja Body Shop:in alesta, koska ne ovat todella riittoisia ja hyvälaatuisia (olen vain niin pihi, etten raaski ostaa niitä normihintaan). Pihiys iski myös Bershka:ssa, josta löysin ihan unelmatakin, joka olikin normihintainen vaikka roikkui alerekissä. Pakko palata takaisin tai katsoa jos netistä löytyisi, koska sen verran se jäi kaivelemaan. Mutta £80, auts.....
Loppujenlopuksi se joka ei edes halunnut lähteä mukaan, päätyi ostamaan neljä paitaa Topman:ista. Niin tyypillistä miesten touhua..

Mutta syy miksi £80 takki tässä kuussa kirpaisee, löytyy ensi viikolla saapuvasta paketista. Siitä paketista nimittäin kuoriutuu uusi läppäri/tabletti yhdistelmä!! Halusin tabletin helppoon sohvannurkka surffailuun ja läppärin kirjoittamiseen. Aikani etsittyäni päädyin Asus Transformer:iin, joka ainakin arvostelujen perusteella on ihan kunnon peli. Vielä kun muutaman päivän jaksaa tämän puoliksi toimivan rotiskon kanssa, niin johan helpottaa!

Vuoden loppu ja uuden alku

Loppuvuoden juhlahulinasta selvitty kunnialla. Joulu oli oikein mukava, vaikka sitä ihan kahden kesken vietettiinkin. Jouluruuat onnistui, noh, vaihtelevalla menestyksellä (miksei kukaan kertonut, ettei se perunalaatikko ehkä imellykkään??). Yövuoron jälkeen kokkasin riisipuuroa, kinkkua ja kolmea lajia laatikoita maailman pienimmässä keittiössä neljä tuntia, kunnes romahdin ja nukuin pitkälle iltapäivään. Illalla sitten syötiin, soiteltiin Suomeen ja avattiin pari pakettia. Iski ihan hirveä itku, kun avasin taulun jossa oli kuvia perheestä ja meistä. Jopa se kuva meistä lähes kolmen vuoden takaa, jonka luulin kadottaneeni kauan sitten. Katsottiin myös Englanniksi dubattu Joulutarina- elokuva, joka oli kyllä aika kummallista katsottavaa. Yhdentoista maissa iski toinen romahdus ja kaaduin sänkyyn meikit naamalla (ihan vain väsymyksestä, viiniä meni jopa lasillinen).
Joulupäivänänä oli ainakin mun osalta paljon rennompi fiilis, kun oli Dn vuoro huolehtia kaikesta. Avattiin loput lahjat, syötiin navat täyteen kalkkunaa ja fasaania, tanssittiin Michael Bublen tahtiin ja joulujumpperit päällä painettiin täpötäyteen lähipubiin. Ilta saikin kosteamman lopun, kun suunnattiin Dn kaverin luo juomaan Puolalaista vodkaa. Taas nukahdin meikit naamalla...

Uuden vuoden aatto oli sitten rauhallisempi, kun vietin sen yövuorossa. Puoliltaöin roikuin taukohuoneen ikkunasta, kun näin jopa puolikkaita raketteja jotka ammuttiin London Eye:n luota. Loppushown päätin katsoa telkkarista, söin muutaman sipsin ja vedin kolmen tunnin nokoset. Uuden vuoden päivänä oli tarkoitus lähteä ravintolaan syömään, mutta kamalan sään takia se vaihtuikin take away pastaan ja Harry Potter- elokuvaan.

Uuden vuoden lupauksia en koskaan tee, koska en pysty niitä pitämään. Mutta ensimmäistä kertaa pidän (yritän) tipattoman Tammikuun. Lontooseen muuton jälkeen on alkoholia kulunut ihan toisella tavalla kuin Suomessa, joten tauko tuntuu jopa ihan mukavalta ajatukselta. Samalla on pakko yrittää pitää parempaa huolta kropasta, koska selässä tuntuu olevan semmoisia lukkoja, että hengittäminenkin tuntuu vaikealta. Onneksi Dn kaveri on fysioterapeutti, joka saa kyllä antaa jumppavinkkejä. Mutta huomasin aamulla lenkillä, etten ole kyllä ainoa joka on tehnyt "terveellisempi elämäntapa"- lupauksen. Puistossa tuli jatkuvalla syötöllä vastaan juoksijoita, joista puolista kyllä näki että urheilua harrastetaan se kuukausi ja sitten loppuu. Yksi punnersi mudassa ja toinen hölkkäsi farkuista leikatuista sortseissa (mies) ja "Real Ale- festival" T-paidassa. Noh, ainakin liikkuvat!

Mukavaa vuodenalkua kaikille lukijoille! Kiva kun pysytte mukana