Home sweet Home

Hei te ihanaiset kymmenen, jotka olette jaksaneet seurata blogini etanamaista paivitystahtia! Takanapain on muutto uuteen kotiin, joka ei taas ihan kommelluksitta sujunut. Asunto itsessaan on aivan mahtava. Kyllahan sen huomaa, etta vuokranantajana on perivanha Englantilaispariskunta (lue, vihrea kokolattiamatto ja paikoin hieman rapiseva maali), mutta verrattuna meidan vanhaan huvilaan,  on tilaa super paljon enemman. Viettelen tassa toista lomaviikkoani meidan ihanalla takapihalla auringosta nauttien. Lontoossa ei tosiaan tullut rakeita taivaan taydelta ja olin itseasiassa ihan tyytyvainen paatokseeni jaada Juhannukseksi kotiin. Grillattiin, pidettiin kokko (D siis poltti pahvilaatikoita grillissa), kaytiin Borough market'illa kiertelemassa ja ostamassa lisaa herkkuja ja taas grillattiin. Oli lammin!

Muutto tosiaan sujui melko mukavasti, kun Dn kaveri ajoi pakunsa kanssa pari kertaa edestakaisin. Olin ihan intopiukeana, kun sain taas etsia kupeille ja kalsareille taas omat kolonsa. Viela pitaa hankkia muutama juttu lisaa ja sisustaa vierashuone. Nyt lupaan, etta kaikki Suomivieraat saavat nauttia omasta rauhasta eika vessaan tarvitse oisin hiipia meidan makkarin lapi! Vihdoin meilla toimii telkkari ja nettikin jopa. Kylma hiki meinasi puskea pintaan, kun uudenkarhea 40" TV ei suostunut nayttamaan kuin paria kanavaa. D taisteli asiakaspalvelun kanssa ja meille luvattiin jo uusi tilalle, kunnes paateltiin etta signaalin on vain oltava aarettoman surkea. Edes uudet antennikaapelit ja kaiken maailman boosterit eivat lohdutusta tuoneet, joten paatettiin hommata kaapelitv. Ai miksi? Ajateltiin, ettei se ukko varmana lahde ennenkuin jokaikinen kanava toimii. Nyt olen ollut liimattuna TVn aareen katsellen ikivanhoja Frendeja, joita en itseasiassa ole nahnyt pariin vuoteen. Lisaksi molempien pitkaaikainen haave makkariTV:sta toteutui kertaheittolla! Ai ettien etta, mita luksusta.... Netinkin kanssa kaytiin omat taistelut, kun verkkoa ei ollut ensimmaiseen kolmeen viikkoon. Mikaan ei tassa maassa suju nopeasti ja kivuttomasti, vaan vastuuta pompotellaan firmasta toiseen ja taas odotellaan.

Hoodit on ihan mukavat, mutta hyvin erilaiset tietenkin. Entisessa paikassa (joka on siis vain 5 minuutin ajomatkan paassa), oli suuri puisto ja miljoonatalot vieressa, kun taas taalla miljoona eri kulttuuria sekoittuu yhteen, luoden mielenkiintoisen varikkaan kaupunginosan. Ei ole paivaa, ettetko nakisi 8 poliisia ja ambulanssin aamulenkilla, sedan juomassa kaljaa kymmenelta aamulla puistonpenkilla kun sen kaveri jo sammui nurmikolle tai itselleen juttelevan kulkijan. Seutu on ehdottomasti karumpaa, mutta toisaalta kulman takana on toinen toistaan hienompia pubeja, lukemattomia kauppoja (D jo kutsuu mua crazy bag lady'ksi, kun kannan toinen toistaan isompia kasseja kotiin hiki paassa), joista tarkeimpina tietenkin PRIMARK ja NEW LOOK(!!!!). Meidan kadun paasta lahtee busseja ihan joka suuntaan, juna-asema on parin minuutin ja metrolinja kymmenen minuutin matkan paassa. Joten ei huono ollenkaan. Tietenkin sopeutumista muutto taas vaati, mutta nyt tuntuu jo kodilta.

Ollaan suunnittelemassa taas toista "Junamatkaa ympari Englannin koira kainalossa" reissua. Nyt suuntana on Skotlanti ja pohjois Englanti. Harmi vaan, ettei D saa kunnolla lomaa, mutta pitka viikonloppu ja 4 tuntia raiteilla odottaa! Ja tietenkin Heinakuinen formula1 matka Saksaan ja loppukesasta viela Suomeen katsastamaan haapaikkoja. Onneksemme alustava varaus yhteen kohteeseen on viela voimassa, joten toivo ei ole kokonaan menetetty! Kuka lahtee haapukukaupoille??