Asuntoa olen jo jonkinnäköisesti metsästänyt. Hakemus lähti TOAS:ille ja jo 12tunnissa meille tarjottiin asuntoa (ei tosin otettu). Lisäksi ollaan jo pohdittu mitä tavaroita otetaan mukaan ja miten ne Suomeen kuljetetaan. Tietenkin Ellenkin kuljetusta olen tutkiskellut ja huokaissut helpotuksesta, kun tällä kertaa ei pitäisi mennä 1000e siihen touhuun.
Mutta......
D ei ole vieläkään päättänyt haluaako hän muuttaa vai ei. Kouluun pitäisi ilmoittautua viikon sisään ja ensimmäinen osuus maksaa tai sitten menee paikka sivu suun. Kiirettä siis pitää, mutta vastausta en ole vieläkään saanut. D totesi, että haluaa kyllä muuttaa, mutta raha-asiat mietityttävät eniten. Tietämättä miten paljon saamme kuussa rahaa on todella haasteellista. On vaikeaa valita asuntoa, koska ei tiedetä kuinka suureen vuokraan meillä on varaa. Olisi oikeasti kiva syödäkin joka päivä... Työpaikkoja olen katsellut melkein joka päivä, mutta Suomen kielen taitoa vaaditaan melkeimpä joka paikassa. Ärsyttävintä on, että työpaikkailmoitus on Englanniksi, todennäköisesti tulet käyttämään Englantia pääkielenäsi, mutta vähintäänkin sujuva Suomen kielen taito on välttämätön. Suomessa on lukemattomia kansainvälisiä yrityksiä, joten luulisi että jotain joustavuutta löytyisi. Ei onnea vielä...
Vaikeita tässä muutossa on, etten voi luvata mitään. Voin sanoa, että työkkäri tarjoaa sinulle näitä asioita ja Kela maksaa sinulle näitä tukia, mutta en voi luvata että ikinä saat työpaikkaa. En voi luvata, että opit kielen, saat kavereita ja sopeudut. D on kysellyt vinkkejä Tampere foreigners Facebook ryhmässä ja vastaukset ovat olleet hyvin laidasta laitaan. Yksi totesi, että muutto on typerin idea ikinä eikä hän ikinä tule ymmärtämään Suomea ja Suomalaisia kun taas yksi totesi, ettei ole yhtäkään sanaa Suomea sanonut kahden vuoden maassaolonsa aikana ja hyvin on tykännyt. Mihin väliin D putoaa? Stressiä pukkaa, aika loppuu kesken, vastaus olisi saatava.....
voi vitsi, ompa teillä jännät paikat ja ajat edessäpäin! toivottavasti d päätyy ratkaisuun piakoin, saatte suunnitelmat selväksi ja on helpompi edetä. :-) ei se auvoista Suomessakaan ole, ja sopeutuminen ottaa aina aikaa ja vaivaa ja rankkaahan se on. mutta, jos oikein tahtoo ja yrittää, niin kyllä varmasti onnistuu. :-)
ReplyDeletetsemppihalit täältä kotikaupungista!
olipa mukava ylläri että tänne taas raapustelet. :-)
t. mia