Muuttohaukat

Huh. En olisi uskonut, että taas suunnittelen muuttoa ulkomaille. Vaikka kotimaahan nyt muutto suuntautuukin, ei se prosessista yhtään helpompaa tee. Vuokra-asunto irtisanottiin eilen, näyttö oli tänään aamulla ja seuraava vuokralainen on jo valittu. Onneksi mitään sakkoa ei tullut, vaikka vuoden sopimus alunperin kirjoitettiinkin. Nyt olisi muutama viikko aikaa pakata elämä taas pahvilaatikkoihin ja vaihtaa maisemaa.

Viimeksi kun haettiin TOAS:ilta asuntoa, tarjous tuli alle 12 tunnissa. Nyt meinasi paniikki iskeä, kun ei mitään kuulunut päiväkausiin. Selasin loputtoman määrän yksityisten vuokranantajien asuntoja ja panikoin, ettei kukaan halua valita vuokralaisia heitä näkemättä. Onneksi pitkien pyhien jälkeen TOAS tarjosi asunnon, joka on juuri budjettiin ja kokoluokkaan sopiva. Kuvien perusteella en usko, että sitä on sitten vuoden -93 remontoitu, mutta ompahan joku alku. Ainakin järviä ja metsikköä näyttää lähialue olevan täynnä, joita kyllä Ellen kanssa odotetaan kieli pitkällä. En malta odottaa, että voin käydä koiran kanssa lenkillä ilman että törmään yhteenkään ihmiseen! (Aika epäsosiaalinen kommentti, mutta 2 vuotta 8 miljoonan ihmisen kanssa saa kaipaamaan omaa rauhaa).

Kovin paljon meillä ei omaa tavaraa täällä ole ja nekin mitä haluttaisiin ottaa mukaan, mahtuu yhteen pakettiautoon. Löysin edullisen muuttomiehen, josta ei nyt ole viikkoon kuulunut sanaakaan! Alunperin hän ei ollut edes varma saako mahdutettua kaiken, kun osa autosta on jo varattu. Nyt sitten odotellaan limbossa, että myydäänkö kaikki vai saadaanko ne mukaan. Pakettiautolla tuonti rajaisi maksettavien matkalaukkujen määrän melko mukavasti ja olisi kyllä ehdottomasti helpoin tapa muuttaa.

Onneksi Ellen lennättäminen on tällä kertaa miljoona kertaa edullisempaa ja helpompaa kuin Englantiin päin tuotaessa. Edes eläinlääkärireissua ei tarvitse tehdä, kun Evira vastasi että kaikki näyttää olevan kunnossa. Nyt on taas raahattava lentoboksi olohuoneen nurkkaan ja alettava houkuttelemaan neitiä sisään. Viime lentoreissun jälkeen Ellessä ei ollut yhtäkään stressin merkkiä, joten olen hyvillä mielin tästäkin reissusta.

Oli pakko tehdä lista kaikesta mitä pitää vielä tehdä. Pakkaaminen tulee olemaan ehdottomasti se raivostuttavin tehtävä, mutta palkintona pääsee taas kotiin. Todellakin toivon ja rukoilen, että Suomen päässä kaikki menee hyvin. D edelleen stressaa rahasta ja työttömyydestä, mutta itse olen positiivisella mielellä (tosin itselläni on kaikki jo suunniteltu ja hoidettu). Ei kai se muu auta, kun lähettää miljoona työhakemusta ja katsoa mihin se johtaa. Jos vain joku oikeasti näkisi sen potentiaalin, mitä Englannin kielinen työntekijä toisi yritykselle...