Wednesday 10 April 2013

Uuden uran ensiaskeleet

Pahoitteluni hiljaisuudesta! Viimeiset 3 päivää ovat olleet hyvinkin hektiset, kun perehdytysohjelma alkoi maanantaina aamuna klo 8.30. Ja tämä siis lähinnä organisaatioon liittyvää infoa...



Ensimmäiseen päivään sisältyi lähinnä hehkutusta organisaation mahtavuudesta, paloturvallisuuskoulutusta, muistutusta miten kaikesta pitää raportoida eri lomakkeilla ja aivan todella raivostuttavaa e-learning koulutusta. Toisin sanoen 13 eri diaesitystä erilaisista aiheista (lääkehoito, trombien esto, aggressiivisen potilaan kohtaaminen, käsihygienia, yms.) ja jokaisessa esityksessä 25-55 diaa. Vielä kirsikkana kakussa loppukoe, joka piti läpäistä tietyllä prosenttimäärällä. Löysin itseni kertaamasta näitä kokeita 2-7 kertaa, kun teksti oli paikoin suoraan lakikirjasta. Ja vielä olisi pari jäljellä!

Toisena päivänä lisää koulutusta erilaisista aiheista sekä pikainen tarkistus rokotuksista ja verikoe. Uskomatonta mutta totta, hygieniakoulutuksessa painotetaan käsien pesua, EI käsidesin käyttöä. Toisin sanoen tilanteita joissa pelkän käsidesin käyttö on riittävä, ei juurikaan ole. Käsiä tulisi lutrata vedellä ja saippualla ennen ja jälkeen kaikenlaisen kontaktin potilaan/laitteen/papereiden kanssa. Saa nähdä miten tämä käytännössä toteutuu. Ainakin oma atooppinen ihoni tulee villiintymään, jos se joutuu veden alle monta kertaa päivässä. Ja hauskintahan oli, ettei kouluttaja osannut vastata kun eräs paikallaolijoista kyseenalaisti tämän käytännön melko vahvasti. On kuitenkin jo todistettua että käsidesin käyttö on riittävä useimmissa tilanteissa, joten olisiko täälläkin päivittämisen paikka?

Tänään päivä alkoi jo klo 8.15 verensokerimittari koulutuksella. Ai miksi? Koska mittari on kämmenen kokoinen, painava, lähes tietokonetta muistuttava laite. Hyvästi ne ajat kun verensokerin mittaamiseen meni aikaa n. 10 sekuntia. Nyt skannataan ensin oma henkilökohtainen viivakoodi, sitten viivakoodi liuskatestipaketista, sitten näppäillään kolmas koodi ja vasta tämän jälkeen voidaan ottaa verensokeri. Hullua? Ei tämä vielä mitään.
Jos et koulutuksessa saanut omaa henkilökohtaista viivakodia, tämän hakeminen onnistuu jostakin rakennuksesta keskustassa joka on auki vain kerran viikossa tunnin ajan. Ja olisihan se ollut ihan liian helppoa, jos olisin saanut tämän koodin tänään...
Laite on testattava JOKA yö kello 2-2.30 välillä käyttäen pakkauksessa olevia kahta testiliuosta. Jos testiä ei tehdä, laite lukkiutuu ja sitten piti taas tehdä jotain. Ja tämä vain sen takia, että varmasti osaat käyttää laitetta ja se toimii.
En edes viitsi kommentoida tähän mitään, mutta en ollut koulutuksen ainoa joka koki olonsa hieman turhautuneeksi......

Koulutuksen jälkeen lähdin katsastamaan uutta työpaikkaani ja turhautunut oloni väistyi saman tien!! Heppu joka sijaistaa pomoa nyt muutaman kuukauden, on aivan ihana. Kierreltiin ympäri osastoa ja sairaalaa vitsaillen ja jutellen. Kaikki ihmiset joita tapasin olivat todella ystävällisiä ja tilat ovat todella modernit, vaikka sairaala onkin ulkoapäin hyvinkin vanhan näköinen. Melko hiljaiselta vaikutti heti aamusta, mutta kun päivässä voi olla seitsemän leikkausta ja tähän päälle vielä seurannassa olevat kardiologiset potilaat, niin eiköhän päivät kulu ihan mukavasti. Seuraavat pari viikkoa kierretään pitkin sairaalaa ja nähdään molemmat tehot (akuutti ja "jatko"), ohitusleikkaus ja jonkinnäköinen keuhkojen operaatio sekä angiosali ja pari osastoa. Tämän jälkeen vielä pari viikkoa perehdytystä omalla osastolla, ennenkuin edes lasketaan vahvuuteen. Sopii minulle varsinkin kun työskentely uudessa maassa ei ole ihan helpoimmasta päästä!

Tämän jälkeen siirrytään normaaliin päivärytmiin, eli 12 tunnin vuoroihin. Palkintona 13 vuoroa/kuukausi. Kiitos!

Mutta suurin rakkaus on uusi työpuku. Suoraan paketista ja istuu loistavasti! Housut on prässätty ja niitä saa ompelijalla lyhentää, jos siltä tuntuu. Tietenkin näitä ihanuuksia hamstrasin neljä kappaletta. Harmikseni omat valkoiset, sydänkuvioiset työkengät jää historiaan kun vain mustat sallitaan...



Katse saa ohittaa kuivuvat pyykit kuvan vasemmalla puolella

Kuvasta tuli taasen kerran aika järkyttävä ja on ihan tarpeeksi että potilaat "saa" sitä tuijotella pitkin päivää

Hurjasti uutta opittavaa ja haasteita on kyllä edessä, mutta ehdottomasti paras ratkaisu mitä olen elämässäni tehnyt. Kunhan pääsee rutiineihin kiinni, niin aivan varmasti tulen viihtymään. Tai ainakin tämän päivän jälkeen on olo ihan mahtava!! 



Ja sunnuntaina +19!! Aina vain paranee!!

2 comments:

  1. Hei, varmasti paras ratkaisu mitä oot tehnyt. Voit olla ylpeä itestäs. Huippu hetkiä sulle sinne. :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos Marjut! Matka on ollut tosi haasteellinen tähän asti, mutta niitä tässä lähettiinkin hakemaan!

    ReplyDelete