(Koska olen aivan hulluna uuteen PMMPn levyyn, suosittelen kaikkia laittamaan Lautturi II soimaan taustalle jos vain mahdollista. Luvassa on lisää matkapostailua, mutta haluan aloittaa tästä)
Vuonna 1907 idea sai alkunsa.
Vuonna 1909 Sen rakentaminen alkoi.
Valmistuttuaan Se oli suurinta mitä ihminen oli ikinä valmistanut.
Vuonna 1912, Huhtikuun 10. Se irtautui satamasta.
Huhtikuun 15. Se oli matkalla Atlantin pohjaan.
Titanic
Niin kauan kuin muistan, olen ollut aivan hulluna Titaniciin. Pystyn lukemaan sen historiaa ja katsomaan videoklippejä tuntikaupalla, enkä koskaan saa siitä tarpeekseni. Miten jo vuonna 1898 Morgan Robersonin kirjoittamassa kirjassa Titanicin kohtalo on kirjoitettu lähes sanasta sanaan. Miten muutamat aavistivat laivan kohtalon ja yrittivät turhaan siitä varoittaa. Miten luokkaerot kertoivat karua kieltään pelastautumistilastoissa. Miten tuntematon miehistönjäsen totesi pelastusveneen laskussa, ettei koskaan ole pitänyt airoa kädessään. Miten Titanic oli iloisen, rikkaan, uuden alun hurmassa eläneen ihmiskunnan viimeinen ylpeydenaihe.
Tehdessämme viikon mittaisen kiertomatkan Englannissa, oli Southamptoniin pääseminen minulle ehdotonta. Southampton on se kaupunki, johon rikkaat ja kuuluisat mutta myös köyhät ja tuntemattomat kerääntyivät yhteen ja astuivat laivaan, joka ei enää koskaan palaisi takaisin. Kohtasivatko kuolemaan tuomitun ja varman pelastujan katseet? Tiesikö se ihminen, joka vilkutti satamassa rakkaimmalleen ettei enää koskaan näkisi häntä? Oli aika tutustua tuohon vanhaan satamakaupunkiin ja kokea menneisyys itse.
Emme osallistuneet järjestetylle kävelykierrokselle, koska netistä sai ladattua valmiin kartan joka osoitti kaikki tärkeimmät kohteet Titaniciin liittyen. Suurin osa oli erilaisia muistomonumentteja, mutta myös rakennuksia oli vielä jäljellä. Southamptonissa on myös merimuseo, josta löytyy vielä enemmän Titanicin historiaa.
Mutta kylmät väreet kulkivat läpi vartalon kaupunkia kiertäessä. Vahva, mystinen tunne.
Orkesterin muistomonumentti, joka on tosin kopio alkuperäisestä joka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Kuvassa sureva nainen ja uppoava Titanic, sekä ensimmäiset sävelet "Sua kohti herrani"- hymnistä, joka on oletettavasti orkesterin viimeinen soittama kappale. Monumentissa on kaikkien jäsenten nimet.
Muistomonumentti Titanicin konemiesten kunniaksi.
Miehistön muistomonumentti. Nappeja painamalla kuuli erilaisia haastatteluja selviytyjien kertomana.
Vuonna 1909 avattu rakennus toimi merimiesten kotina, tarjoten väliaikaista majoitusta heidän ollessaan satamassa. Tässä rakennuksessa myös usea Titanicin miehistöön kuuluva vietti viimeisen yönsä maalla.
Legendaarinen pubi, josta voi lukea enemmän allaolevasta kuvasta. Sisällä oli useita Titanic aiheisia julisteita ja lisätietoa.
Laivaan lastattiin mm. 3000 teekuppia, 7500 kylpypyyhettä, 300 pähkinänsärkijää, 1000 parsaotinta, 1000 osteriveistä ja..... 20 pelastusvenettä.
Tämä rakennus oli entinen White Star Line:n toimisto. Laatan kohdalla sadat omaiset odottivat tietoa rakkaimpiensa kohtalosta laivan upottua. Kun selviytyjien nimiä sähkötettiin New York:ista, viranomaiset kiinnittivät nimet aitaan, josta ihmiset epätoivoisesti etsivät omaisiensa nimiä. 66% Titanicilla olleista matkustajista ja miehistön jäsenistä hukkui. 90% heistä oli miehiä.
Tämä rakennus toimi hotellina aivan sataman vieressä ja useat ensimmäisen luokan matkustajat yöpyivät täällä ennen matkaa. Vieraiden joukossa olivat myös Thomas Andrews sekä Bruce Ismay.
Nykyinen Southamptonin satama ei muistuta lainkaan sitä mitä se oli yli sata vuotta sitten. Laituri, josta Titanic lähti neitsytmatkalleen on vielä olemassa mutta sinne ei ole pääsyä. Kartta näyttää missä seisot ja mistä laiva lähti.
Hyvällä mielikuvituksella voi nähdä savun nousevan Titanicin savupiipuista ja ihmisten kerääntyvän sen luo.
Mykistävä kokemus ainakin itselle. En vieläkään saa siitä tarpeekseni.
No comments:
Post a Comment