Ulkosuomalaisen elämää

(Kun kerrankin tuntuu olevan intoa kirjoittaa, niin teen sitten kaksi postausta päivässä niin voin olla taas kuukauden hiljaa hyvillä mielin)

En halua uskoa että kotimaasta muuttaminen on kenellekään helppoa, vaikka sitä kovasti haluaisikin. Tuntuu kuin opettelisit uudestaan kävelemään ja puhumaan. Et tiedä mihin menisit lenkillä. Et osaa kaupassa ostaa mitään, kun et tiedä miltä mikäkin maistuu. Pelkästään postissa asiointia saat suunnitella etukäteen, kun et ole varma mitä todistuksia sinnekin vaaditaan.

Onhan se hirveän kliseistä sanoa, että Suomi on oikeasti loistava maa ja kaipaan Valion rasvatonta maitoa ja Fazerin suklaata. Lehteä lukiessa törmään Suomalaiseen nimeen ja hihkun yksikseni metrossa. Töissä totean ylpeänä olevani Suomalainen ja harvoin saan harmistunutta katsetta vastaani. Leijonaemo itsessäni herää eloon, kun joku vitsailee Suomalaisista miehistä tai kun luen uusimmasta Nokia uutisesta (voi mur). Keittiön kaapit on täynnä Iittalan Koko- astioita ja muumilaseja. Haarukat ja veitset on Fiskarsin ja tennareita koristaa Unikko- kuosi. Vastasyntyneet vauvat saavat tietenkin Muumi- lahjoja ja tuntuu että aina on seuraava Suomen lento varattuna.

No miksi sitten muuttaa pois, jos se on niin vaikeaa ja kotia kaipaa koko ajan?

Kokemus. Et saa sitä kuin hyppäämällä. Asumalla monikulttuurisessa kaupungissa, arvostat ihmisiä eri tavalla. Avarrat katsettasi tavalla, jota et koskaan uskonut. Opit itsestäsi ja yllätyt miten hyvin pärjäät. Yhtäkkiä arvostat asioita, joita ennen pidit itsestäänselvyytenä.

Eihän tämä aina ruusuilla tanssimista ole. Ystäviä on aika vaikea saada ja tuntuu että ne entisetkin lipuvat vain kauemmas. Ihmiselle, jolle perhe ja suku on aina ollut ykkönen huomaa olevansa aika yksin. Mutta siltikään en vaihtaisi tätä mihinkään. On totta että sopeutumiseen menee puolisen vuotta, mutta sen jälkeen huomaatkin tunnistavasi sen lenkkipolun. Kaupassa kuljet kuin kala vedessä ja tiedät mikä tuote on ostamisen arvoinen. Opit kävelemään ja puhumaan taas. Sitä tunnetta ei voita mikään.

Sitä tunnetta, kun tiedät ettet antanut periksi ja onnistuit.