Viime viikonloppu kyllä lukeutuu parhaimpiin viikonloppuihin taas vähään aikaan. Lauantai aamulla hieltä ja tupakalta tuoksahtava taksikuski saatteli kentälle, jossa taas sai ottaa vähintäänkin puolet vaatteista pois ja antaa laukkunsa huumetestiin päästäkseen koneeseen. Heathrow'lla on tosi pelottavan näköinen kokovartaloskanneri, johon aina uskon joutuvani. Ei sillä että mitään salattavaa on, mutta miksi ne turvatarkastajat on niin saamarin pelottavia? Joka kerta tunnen olevani vähintäänkin sarjamurhaajaksi tuomittu rikollinen...
Viimein koneeseen päästyä oli taas turbulentti lento edessä. Finnairin koneet näyttää olevan maailman pienimmät ja joka ikinen kerta saa vöitä tiukata kireämmälle ja katsella kuinka ihmiset melkein kaatuilee toistensa syliin. Olen lentänyt pienestä pitäen, mutta turbulenssiin ei totu koskaan. Yök...
No joka tapauksessa Helsingissä odotti ihana sisko, ihana serkku ja ihana PMMP. Ilta aloiteltiin tietenkin siiderillä ja kuohuvalla (baarimikko kehuskeli, että maistapa tätä Magners:ia. Englantilaista oikein! Kuuli varmaan mun epätoivon, kun anelin Fizzin kuivaa omenaa). Ennen keikkaa syötiin porukalla Colorado- ravintolassa, ostettiin tuntemattomalta humalaiselta pussikaljat ratikkaan ja PMMP:tä hoilaten paineltiin jäähallille. Keikka ei tietenkään pettänyt odotuksia! Takarivin paikat ja muutama penkki tyhjää molemmin puolin takasivat parhaan bailupaikan. On ihan mieletöntä, kun kuulet niin hyvän kappaleen että heilut ja huudat kuin viimeistä päivää. Keikan jälkeen ajateltiin ottaa yksi viimeinen ennen nukkumaanmenoa hotellin baarissa, mutta ilta muuttuikin drinkkeihin Aussibaarissa (ja varkauteen, mutta pidetään se salaisuutena). Lopulta saatiin muutamat hotelliasiakkaat kateelliseksi, kun käveltiin huoneeseen kädet täynnä grilliruokaa ennen sänkyyn kaatumista.
Hotellin aamupalaa ei vaan voita mikään. Toivoin pannukakkuja sunnuntain kunniaksi, mutta pakko myöntää että munakokkeli, pekoni ja karjalanpiirakat ovat taattuja olonkorjaajia. Loppupäivä pyörittiin kaupungilla mun jalat verillä (ratikkapysäkillä oli pakko suorittaa kenkien vaihto ja sisko sai kokea miltä tuntuu kävellä mukulakivikadulla halvoissa korkkareissa), oltiin turisteja kaupunkikierroksella, syötiin taas porukalla kaikkea mahdollista ja illalla nautittiin saunan lämmöstä.
Hotellin aamupalaa ei taas voittanut mikään ja nyt suurin syy ei ollut tarjoiluissa. Oltiin jo kävelemässä pois, kun sisko bongasi PMMP:n Miran samaisella hotellin aamupalalla!!! Ollaan ihan varmoja, että niillä oli hurjat bileet ja me oltiin jo kymmeneltä sängyssä...... Noh, ei auttanut kuin pakata kamat ja suunnata kentälle muutaman tunnin kuluttua. Olin ihan paniikissa, koska juuri sinä viikonloppuna oli Englannissa ollut pahin syysmyrsky vuosikymmeniin. Onneksi kapteeni sanoi jo ennen portilta lähtöä, että jos odotatte linnanmäkimäistä vetkutusta, niin joudutte nyt pahasti pettymään. Vasta kun olin turvallisesti takaisin maankamaralla D uskalsi näyttää kaikki ne kaatuneet puut meidän lähipuistossa.....
Mulla ei muuten ole mitään julkaisukelpoisia kuvia tuolta viikonlopulta! En todellakaan ole valokuvaaja....
Ja tiedättekö sen mahtavan nostalgisen fiiliksen, kun näät jonkun leffan lapsuudesta? Muistat joka ikisen vuorosanan, vaikka leffan viimenäkemisestä olisi vuosia! Viime viikonloppuna fiilisteltiin Bernard & Biancaa ja nyt telkkarista tulee Casper. Saa flunssaisen mielialan nostettua uusiin ulottuvuuksiin!! Leffan jälkeen luvassa Kiinalaista kotiinkuljettettuna ja jos vaikka huomenna pääsisi takaisin työmaalle. Tosin täysin normaalista poiketen nousin tänään jo yhdeksältä aamulla, kun hengittäminen oli makuulla vähintäänkin raskasta.... Työkaverikin soitteli, että olet sitten pois niin kauan kuin tarttee. Katsellaan miten se henki kulkee huomenna
No comments:
Post a Comment