Aamuinen rintakipu ja jatkuva yskä sai mut vihdoinkin tarttumaan luuriin ja tilaamaan ajan lääkäriin. Täällä jokaisella tulisi olla oma lääkäri, johon rekisteröidytään erikseen ja joka määräytyy asuinalueen mukaan. Kuten jo aiemmin totesin, en ole saanut aikaiseksi rekisteröityä näiden yhdeksän kuukauden aikana ja muutaman kirosanan saattelemana ihmettelin että mitäs nyt. Onneksi täällä on puhelinnumero, johon voi soittaa jos tarvitset apua seuraavan 24h aikana ja puhelimessa tehdyn arvion mukaan sinut ohjataan oikeaan paikkaan. Puhelu kesti kohdallani melkein puoli tuntia, kun totesin että rintaan sattuu, henkeä ahdistaa kun liikkuu ja tykyttää. Kuulin jo paniikin sedän äänessä, kun se ohjasi puhelun konsultille. Varmaan sen tietokone huusi punaisella "DANGER DANGER", vaikka yritin selittää että eiköhän tämä kaikki mene vain pitkään jatkuneen flunssan piikkiin. Täti siinä sitten aikansa kyseli kysymyksiä kuten "Onko ollut selittämätöntä verenvuotoa mistään? Onko kädet ja jalat turvonneet? Onko kipua olkapäissä? plus ainakin 45 muuta kysymystä. Lopulta sain ajan parin kilometrin päähän, johon päätettiin kävellä (huono idea, otettiin kyllä juna takaisin).
Itse vastaanotolla aikaa meni max. 30 sekuntia ja tämä myös sisälsi ajan, joka meni reseptin kirjoittamiseen. Ei sitä tohtoria selkeästi kiinnostanut mikä vaivaa ja mihin sattuu, vaan nopeasti kuunteli keuhkot. En kyllä suoraa diagnoosiakaan saanut, mutta sanoi että ota tosta viikko antibiootteja ja juo vettä. Kyllä palasi taas kirkkaana mieleen, miksi Suomessakin käytin yksityisiä palveluita tai pyysin osaston lääkäreitä kirjoittamaan reseptin milloin mistäkin. Noh, katsotaan kuinka käy näiden troppien jälkeen. Huomenna pitää pomolta kysellä, että onko sinne työmaalle asiaa...
Tylsyys kyllä iskee! Sisko tuumasi, että huomaahan sen blogin päivittämisen tahdista. Ei tule jatkumaan pitkään, voin luvata.
No comments:
Post a Comment