Ruoto ruotuun

Koululiikunalla aiheutettiin mulle semmoiset traumat, ettei vuosikausiin minkäänlainen liikuntaan viittava kiinnostanut pätkääkään. Ratsastusta harrastin enemmän ja vähemmän säännöllisesti seitsemän vuotta ja se on aikalailla ainoa urheilulaji, jota todella kaipaan! Vasta "aikuisiällä" uskaltauduin ensimmäisen kerran ryhmäliikuntatunneille ja zumbaa tuli veivattua (taas enemmän ja vähemmän säännöllisesti) jokunen vuosi. Koiran kanssa lenkkeily on kyllä kuulunut jokapäiväisiin rutiineihin ihan pienestä pitäen.

Painon suhteen en ole koskaan panikoinut. Hirveän helposti se ei mulla nouse, mutta on mulla kuitenkin vaatteissa ja kilogrammoissa maaginen raja, jonka yli en halua mennä (ainakaan vielä ihan hetkeen). Englantiin muuton jälkeen on kuitenkin saanut katsoa tarkemmin mitä tekee, sillä ennen en
A. Syönyt majoneesia (ah, kunnon töräys ranskisten kavereiksi)
B. Juonut alkoholia joka viikko (hups)
C. Syönyt vaaleaa leipää (eikai 50/50 oo niin paha??)
D. Syönyt ravintolassa/ tilannut kotiin lähes viikottain (Hei, täällä saa tilattua mitä vaan!!)

Varsinkin lähes kuukauden mittaisen flunssajakson jälkeen huomasin, että energiaa riittää kuin aropupulla. Tietenkin nyt lomalla on ihan eri asia tehdä pitkiä lenkkejä ja kotijumppaa, mutta ei sen pitäisi arkenakaan olla toivotonta. Ja eilen tehtiin jotain, jota en ole koskaan elämässäni tehnyt.... Hommattiin jäsenyys uimahalliin! D on ollut kilpauimari nuorena ja itsekin pinnalla pysyn, niin uiminen tuntui luonnolliselta, yhteiseltä harrastukselta. Yritetään nyt edes 2-3 kertaa viikossa mennä hallille ja siihen päälle vielä koiran ulkoilutus, niin johan pitäisi haban kasvaa! (Jos tietenkin osaisi rajoittaa viinipullojen ja majoneesin määrää). Katsotaan kuinka kauan innostusta riittää! Ainakin lenkkipolut näyttää varsinkin näin syksyllä aivan ihanilta...